Sivut

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 2

Moi! Tänään halusin kirjoittaa tähän "sarjaan" toisen osan, ensimmäiseen osaan pääset tästä. Viimeksi pilkoin hieman sitä, kuinka paljon ratsastuskoulun poneilla valmentautuminen sekä kilpaileminen maksaa ja tänään olisi vuorossa muutaman ongelman läpikäyminen, joihin itse törmäsin kolmen vuoden valmentautumisen sekä kisaaminen aikana ratsastuskoulun hevosella. Mikäli haluatte kuulla tästä aiheestaa vielä lisää, kommentoikaa toki ideoita, mistä voisin vielä tähän sarjaan kirjoittaa. Tekeillä on ainakin vielä kolmas osa, jossa vertailen hieman lisää sitä, miten ratsastuskoulun hevosilla sekä poneilla valmentautuminen eroaa oman hevosen kanssa tekemisestä. Tiedossa on myös osa, johon sain myös muutaman muun tiimiläisen mietteitä tästä aiheesta. Jos teillä lukijoilla on kysymyksiä aiheesta tai jotain, mistä haluaisitte kuulla lisää, kertokaa toki kommenteissa. Yritän vastata kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan. :)

(c) Emma Vähä-Pesola / Hallatuuli.kuvat.fi

Yksi isoimmista miinuksista koko touhussa on se, että aina et ole ainoa, joka kyseisellä hevosella kilpailee ja valmentautuu. Itse myönnän olevani erittäin omistamisen haluinen ihminen, ja itselleni se oli erittäin vaikeaa, kun yhdessä kohdassa eräs toinen tyttö aloitti Kartsun kanssa treenaamisen. Olin nimittäin jo ehtinyt tottumaan siihen, että sain aina mennä Kartsulla sekä valmennuksissa että tunneilla. Hankalaa aikaa se kieltämättä oli, varsinkin silloin, kun jouduin estevalmennuksia menemään muilla ratsuilla vasten omaa tahtoani. Itselleni on aina ollut hankalaa tuo hyppääminen enkä todellakaan halunnut hypätä muilla, lähinnä sen takia että a) en itse juurikaan hyppäämisestä välitä b) jännitän todella paljon muilla hyppäämistä, jonka takia ne valmennukset ei koskaan sujunutkaan. Kyllä muillakin hevosilla täytyy tottakai ratsastuskoululla mennä, mutta siinä kohdassa, kun olet pitkään samalla hevosella valmentautunut ja joku toinenkin alkaa samaan touhuun samalla ponilla, on siihen todella vaikea tottua, varsinkin silloin, kun kyseinen toiminta alkaa vaikuttaa omaan tekemiseen.

Myös se oli itselleni vaikeaa, kun kyseinen tyttö alkoi kilpailemaan Kartsun kanssa. Siinä täytyi kokoajan olla sopimassa kuka menee mihinkin kisoihin ja kuka menee ponilla itsenäisesti ja milloin. Itse tuohon touhuun hieman kyllästyin ja vähensin tallilla käymistä ja oikeastaan lopetin kisaamisenkin hetkeksi kokonaan enkä jaksanut edes keskittyä ratsastamiseen kunnolla. Luonteeltani kun olen erittäin vaikeasti uusiin asioihin sopeutuva sekä helposti muiden toiminnasta ärsyyntyvä, jonka takia näin parhaaksi jättäytyä hieman syrjään, jotta tilanne ei äityisi pahemmaksi. Ja näin jälkeenpäin pidän tuota päätöstä erittäin järkevänä. Kyllähän tällaisiinkin tilanteisiin pystyy sopeutumaan, mutta annoin tämän vaikuttaa omaan tekemiseeni liikaa, jonka takia mikään ei oikein sujunut.


Yksi parhaimmista kisamatkoista oli ainakin itselleni Laitilan estekisat vuoden 2015 talvella. Meillä oli aivan huippuporukka matkassa (mukaan lukijen valmentajamme, jota ei kauhean usein kilpailuissa näkynyt ainakaan heti aamusta), Kartsu suoriutui aivan loistavasti molemmista radoista ja muutenkin kaikki meni todella hyvin. Päivän saldona oli kaksi puhdasta rataa (40-50cm ja 60cm), nämä oli meidän ensimmäiset estekisat melkein vuoden tauon jälkeen.

Toinen isoimmista miinuksista on kyytien järjestäminen, koska yleensä saimme kasaan vain muutaman kuskin. Yleensä kisareissulle lähti kuskeja kaksi, harvemmin kolmea. Tällöin mukaan mahtui neljä ratsua, koska luonnollisesti kuskeja ollessa kaksi myös trailereita oli kaksi. Ensimmäisenä valmennusvuotena ei tämän kanssa ollut mitään ongelmaa, koska valkkulaisia oli vain neljä, mutta valkkulaisten määrän lisääntyessä vuosi vuodelta, alkoi myös ongelmat kyytien kanssa. Muutaman kerran sain vajaa viikkoa ennen kuulla, etten mahtunutkaan mukaan syystä tai toisesta. Toki tuo silloin otti todella paljon päähän. Isälläni kyllä on pikku-E, mutta meiltä ei löydy vetokoukulla varustettua autoa, jonka takia trailerin vetäminen ei oikein onnistu.

Kyytien järjestäminen oli aina kisaamisessa se vaikein kohta ja välillä kisoihin lähteminen peruuntuikin aivan viime tipassa kyytien puuttumisen takia tai sen takia, että potkittiin jonkun muun takia kyydistä kokonaan. Sellaista se sit on, mutta hyvä puoli oli se, että oppi kestämään pettymyksiä (lohduttaa tosi paljon xD). Mutta siinä kohdassa, kun kisaamaan pääsi, oli se kieltämättä kivaa, kun oli oman tiimin jäseniä mukana tukemassa, auttamassa sekä kannustamassa. Kyllä sen yksin kilpailemisen aina voittaa hyvien tiimikavereiden kanssa kilpailemisen, koska kisareissut eivät koskaan olleet tylsiä ja yleensä kaikilla oli hauskaa.

Yksi 80cm luokan sijoitus onnistuttiin Kartsun kanssa saamaan Yyterissä keväällä 2015 <3


Tätä viimeistä en nyt sanoisi miinukseksi enkä plussaksi, mutta halusin vain mainita tämän tähän loppuun. En tiedä muista talleista, mutta noiden kolmen vuoden aikana tuntui aina siltä, että tallilla suosittiin eniten niitä, jotka parhaiten menestyivät kilpailuissa ja sijoittuivat melkein jokaisessa kilpailussa. Itse en koskaan mitenkään suoraan sanottuna menestynyt, koska olin enemmän kouluratsastaja ja menin sellaisella ponilla, jolle kaikki nuo koulutuuppailujutut olivat vaikeita ja sain aina kovasti tehdä töitä jo pelkästään sen eteen, että sain ratsuni kulkemaan edes jotenkin oikein päin valmennuksissa saatika sitten silloin, kun oltiin kisaradan puolella. Kerran oltiin Kartsun kanssa ensimmäinen ei sijoittunut ratsukko 1-tason HeC ohjelmassa, mutta sitä lähemmäs ruusukkeita tai sijoituksia ei koskaan päästy. Yleensähän me koristettiin tulosluettelon häntäpäätä.

Omasta mielestäni tein paljon töitä Kartsun kanssa ja kehityin itse sekä poni kehittyi siinä samalla. Jäin kuitenkin aina kaipaamaan muutamaa kehua tai hyvää sanaa meidän kehityksestä muiltakin kuin valmentajalta, mutta ehkä odotin hieman liikaa. Kuitenkin se, että kehuja ei koskaan omaan suuntaani tullut, vaikutti itseeni ja aloin ottamaan paineita omastani sekä ratsuni suorittamisesta, koska aina tuntui siltä, ettei se mitä olin saanut aikaan vielä riittänyt, jonka takia touhusta meni aina silloin tällöin kokonaan maku. Tällöin saatoin jopa vaihtaa muutamaksi viikoksi tai yli kuukaudeksikin hevosta, jotta saisin oman innostukseni takaisin ja toivoin aina, että pienen tauon pitäminen Kartsun kanssa menemisestä auttaisi tilanteeseen. En todellakaan syytä tästä ketään, koska tein itse kärpäsestä härkäsen, jonka annoin liikaa vaikuttaa itseeni sekä suoriutumiseeni. Jos voisin korjata jonkin asian, korjaisin oman asenteeni tekemiseen, enkä ottaisi kaikkea niin tosissani. Mutta ei auta enää näitä asioita miettiä, koska siihen ei nyt enää voi vaikuttaa. Aika minunkin siirtyä eteenpäin ja yrittää olla toistamatta omia virheitäni.

Kilpaileeko ja valmentautuuko muut ratsastuskoulun hevosilla tai poneilla? Kertokaa toki omia kokemuksia sekä mielipiteitä! Olisi todella kiva kuulla asiasta muiltakin ja saatan ehkä koota yhteen postaukseen vielä muidenkin mielipiteitä. Joten jos joku haluaa oman tekstinsä siihen postaukseen, kirjoita se kommentteihin tai laita mulle sähköpostilla uskalivenla@gmail.com ;)

4 kommenttia:

  1. Mä niin samaistun tekstiin, etenkin tähän kohtaan! "Yksi isoimmista miinuksista koko touhussa on se, että aina et ole ainoa, joka kyseisellä hevosella kilpailee ja valmentautuu." No, oma vikanihan se on kun oon valinnut ratsukseni yhden tallin suosituimmista tuntihevosista... XDXD
    Täytyy kyllä olla kiitollinen siitä, että olen ylipäätään päässyt valmentautumaan ja kilpailemaan kun mahdollisuutta omaan hevoseen ei ole. Tallin omistajakin on niin ihana, kun hän houkuttelee meitä oppilaita kilpailemaan tallilla järjestettävissä kisoissa :D.

    http://siivetonpegasos.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se sitten vähän tuuppaa olemaan. Itsekin olen kyllä todella kiitollinen mahdollisuuksista, joita ratsastuskoulu tarjosi, koska ei sitä omaa hevosta ole tai mahdollisuutta sellaista hommata. :)

      Poista
  2. Ratsastat kauhean hyvin! Hyvä mielenkiintoinen postaus, aihe erityisesti! Jatka tälleen vaan 👍👍

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita niin asiallisesta kritiikistä postausehdotuksiin. Mukaan saa toki liittää oman blogin osoitteen, jotta pääsen käymään vastavierailulla. :)