sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 3

Moi! Tänään olisi vihdoin vuorossa tämän postaussarjan kolmas osa, joka on näillä näkymin toiseksi viimeinen. Tämän jälkeen tulossa vielä muutaman kaverini kanssa yhteistyössä tehty postaus, jossa kuullaan myös muiden tiimiläisten näkökulmia sekä mielipiteitä aiheesta. Tässä osassa kuitenkin käsittelen vielä sitä, miten ratsastuskoulun ponien sekä hevosten kanssa valmentautuminen ja kisaaminen eroaa oman hevosen kanssa tekemiseen. Kertokaa ihmeessä, mitä olette tästä postaussarjasta tykänneet tähän mennessä. Olisi kiva kuulla myös teidän mielipiteitä sekä kokemuksia asiasta, joten kommentteja vain tulemaan!


(c) Emma Vähä-Pesola / Hallatuuli.kuvat.fi

Ratsastuskoulun hevonen ei ole vastuullasi, joten se ei siltä kantilta tuota stressiä tai aiheuta turhaa huolta, koska hevosen omistaja kuitenkin pitää ratsusta huolen sekä hankkii sille tarvittavat varusteet yms. Eikä ratsastuskoulun hevosilla ja poneilla valmentautuminen muutenkaan tuota ylimääräistä stressiä, koska ainut asia joka sinun pitää yleensä tehdä, on saapua tallille ajoissa ennen valmennusta, mahdollisesti laittaa ratsusi itse kuntoon sekä purkaa se tarvittaessa. Meillä ei ainakaan valkkulaisilla ollut mitään sen kummempia tehtäviä, paitsi toimia ns. hevosen hoitajana. Eli tehtävämme oli pitää huolta siitä, että siltä omalta valkkuhevoselta löytyi kaikki harjat, suojat olivat puhtaat sekä kaikki varusteet ehjiä ja löytyvät sieltä mistä pitääkin. Eli ei siis mitään ihmeellistä. Jossain saattaa valkkulaisilla olla muitakin tehtäviä, mutta meillä ei tämän enempää ollut.

Myös se hyvä puoli ratsastuskoulun valmennustiimeissä on se, että yleensä saat halutessasi vaihtaa ratsua, mikäli sellainen olo tulee, ettei yhtään suju sen nykyisen nimikkohevosen kanssa ja muutenkin sitä ratsua saa yleensä aina silloin tällöin vaihtaa vaikkapa vain muutamaksi valmennukseksi. Itse näen tämän erittäin suurena plussana, koska tällöin pääsee oppimaan uuttaa erilaisilta hevosilta. Eli, jos ei suju kunnolla sen nimikkohevosen kanssa, voi vaihtaa hetkeksi johonkin toiseen ja jatkaa taas nimikkohevosen kanssa työskentelemistä pienen tauon jälkeen. Oman hevosen kanssa tätä kun ei voi tehdä. Jos ei oman kanssa juttu rullaa jossain kohtaa, täytyy sitä siltin käydä liikuttamassa melkeinpä joka päivä.




Huonoja puolia ratsastuskoulun valmennuksissa on myös. Näistä ehkä se isoin ongelma on se, että muutkin ratsastajat menevät sillä sinun nimikkohevosellasi, etkä pysty itse vaikuttamaan siihen, kuka sillä hevosella menee. Välillä itselleni kävi niin, että kävin torstaina ratsastamassa lauantain kisoja varten viimeisen treenin ja ajattelin, että Kartsu saisi perjantain vapaaksi, mutta toisin kävi. Joku kävi perjantaina ratsastamassa Kartsun ja tuntui siltä kuin kaikki palikat olisivat lauantai aamuna ihan sekaisin, koska joku oli käynyt ponin selässä siinä välissä. Ratsastuskoulussa ei myöskään saa treenattua niin paljoa sillä omalla nimikkohevosellaan, koska vaikka itse kävisit joka päivä ratsastamassa sillä, joku muu menee sillä kuitenkin aina välillä. Toisinaan siitä on hyötyäkin, kun joku muu menee sillä nimikkohevosella, mutta välillä se ei ole ihan niin hyvä juttu.

Oman hevosen kanssa saa aina treenata itse, eikä kukaan käy niitä palikoita sotkemassa, josta on tietenkin ratsastajalle etua. Meillä ainakin Kartsun kanssa sujui aina kisat paremmin silloin, kun olin lähes ainut, joka kyseisellä ponilla meni kisaviikolla. Myös silloin, kun olin vuosi takaperin Kartsun kanssa vuokrausleirillä, huomasin, että ponia oli paljon helpompi ratsastaa viikon lopussa, koska kukaan muu ei sen viikon aikana Kartsun selässä käynyt. Välillä sitä aina toivoi, että pystyisi itse päättämään mille tunneille se oma nimikkohevonen menee, mutta eipä siinä ollut itselläni mitään vaikutusvaltaa. Joten nauttikaa te hevosenomistajat siitä päätösvallasta, jonka saatte hevosenomistajina!



. Tähän on ehkä hyvä päättää tämä postaus. Viimeinen osa tulossa lähiaikoina, ja teilläkin on mahdollisuus saada tekstinne postaukseen!

TÄMÄ POSTAUS ON JULKAISTU BLOGIN ARKISTOISTA
En ratsasta enää, mutta halusin tulla julkaisemaan vielä viimeiset postaukset, joita kirjoittelin muutama vuosi sitten. Toivottavasti tykkäätte. <3

Mitä blogille tapahtui?

Moi kaikille! Oon huomannut, että näitä mun tekstejä käydään edelleen lukemassa, mikä tuntuu todella uskomattomalta. Tämän takia tunsinkin tarvetta tulla avaamaan vähän sitä, miksi blogi yhtäkkiä vain jäi.

Lopetin ratsastuksen noin 1,5 vuotta sitten, olisiko ollut lokakuu 2016, kun vielä olin yläasteella yhdeksännellä luokalla. Lähdepelto ei vain tuntunut omalta paikalta, ei missään nimessä tallin henkilökunnan vika tai muiden kanssaharrastajien (Iso kiitos vielä Lähdepellon Ratkastuskoulun pitäjällä Sannalle, joka antoi mulle mahdollisuuden jatkaa valmentautumista ne muutamat kuukaudet.). Jotenkin ei laji tuntunut omalta, minkä takia näin parhaaksi lopettaa kokonaan. Mahdollisesti olisin saattanut jatkaa, mikäli täältä Rauman seudulta olisi joku vuokra/puoliylläpito hevonen/poni löytynyt, mutta valitettavasti ei sopivaa silloin tullut vastaan.

NOTE! Jos joku tietää jonkun hevosen tai tallin omistajan, joka kaipaisi satunnaista apua vaikka ihan vain perus hevostenhoidossa, tallihommissa yms niin ottakaa yhteyttä. (tai jos joku vaikka haluaisi ottaa mut mukaan tallille kuvailemaan valmennusta... Oikeestaan ihan mikä vaan hevosiin liittyvä toiminta olisi tervetullutta.) Olisi ihanaa päästä taas pitkästä aikaa ihan vaan touhuamaan jotain hevosten kanssa. Sen verran ikävä tuota lajia edelleen on. <3

Mikäli joku haluaa mua vielä seurailla somessa tai blogipuolella, laitan muutaman linkin tähän alle, josta mut löytää. Viestiä saa aina laittaa minkä tahansa kanavan kautta, mikäli haluaa jutella tai on muuten vain jotain asiaa. Pyrin vastaamaan kaikille!

@: uskalivenla@gmail.com
Blogi: Kirjahyllyn Kätköistä
Twitter: VenlaUskali
Instagram: @venlauskali ja @casodellibros
Goodreads: @casodellibros
Snapchat: venttuuu


Oikein hyvää jatkoa kaikille ihanille lukijoille. Ei oikotietä onneen oli mulle sellainen pieni sivuprojekti, jonka parissa rakastin viettää aikaa ja tuottaa sisältöä teille kaikille. Kiitos, että sain siihen mahdollisuuden. <3

tiistai 23. elokuuta 2016

Carl-Harry Freyn estevalmennus 18.8

Moi! Nyt pienehkön postaustauon jälkeen ajattelin taas tulla tännekin puolelle kertomaan meidän kuulumisia. Viime viikon torstaina olin tosiaan Carlin estevalmennuksessa, jonka menin Artulla. Hyvällä fiiliksellä valmennukseen lähdin, mutten kuitenkaan samoilla fiiliksillä valmennuksesta poistunut. Sanotaanko vaikka näin, että otti vaan ihan pikkasen päähän, koska en osannut ratsastaa sitten ollenkaan. :D Postauksen hyppykuvat (c) Sanna Sivusalo ja muut kuvat/videot äitini ottamia.



Verkattiin hevoset ensin ravissa. Tehtiin erilasia harjoituksia niin kevyessä- kuin harjoitusravissakin. Yhdessä kohtaa tultiin tallin puolimmainen pitkä sivu harjoitusravissa ilman jalustimia, jalustimet takaisin jalkaan lyhyellä sivulla ja sitten kevyessä ravissa linjassa olevat puomit. Arttu liikkui ihan hyvin eteenpäin, vaikka vauhti sammui vähän väliä kulmissa. Poni oli kuitenkin hieman kyylällä tuulella ja poni kyttäsikin vähän kaikkea. Pahin kaikista oli tuomarinkoppi toisen lyhyen sivun ulkopuolella. En koko valmennuksen aikana saanut Arttua ratsastettua tuohon päätyyn ilman, että poni teki laukassa jotain ihme kuvioita säikähdettyään niitä pieniä vihreitä miehiä, jotka siellä kopissa vissiin piileskelivät. Laukattiin muutama kierros kevyessä istunnassa ennen kuin aloitettiin itse hyppääminen.

Aloitettiin tulemalla keskellä kenttää oleva ristikko ravissa. Ensimmäisellä kerralla Arttu nappasi ristikon molemmat puomit mukaansa, koska en itse ollut ollenkaan hereillä. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin jopa hyvä hyppy ristikolle. Laukassa Arttu oli hidas eikä laukka oikein pyörinyt tarpeeksi. Ponin lämmetessä laukkaakin alkoi löytyä, mutta siltin minun täytyi olla kokoajan muistuttelemassa ponia siitä, että liikkuakin tarvitsisi.



Ristikon jälkeen lähdettiin tulemaan ristikkolinjaa, josta me selvittiin Artun kanssa ihan hyvin. Ensimmäisillä kerroilla tultiin linja liian hitaassa laukassa, koska laukka-askelia tuli väliin yksi liikaa. Sen jälkeen, kun itse uskalsin oikeasti ratsastaa eteenpäin, saatiin se oikea määrä laukkojakin. Nämä ristikot tultiin pari kertaa, jonka jälkeen vuorossa oli vielä sinisen pystyn tuleminen ennen itse ratatehtävää.

Omista epäilyksistäni huolimatta Arttu ylitti pystyn ensimmäisellä yrittämällä. Poni lähti hyppyyn reilusti ennen estettä, taisi varmistaa ettei vahingossakaan hipaise esteen alla olevia pelottavia tötsiä. Kun oltiin tultu pysty, aloitettiin tulemaan rataa. Ensin keskellä oleva ristikko ravissa, siitä ristikkolinjalle, linjalta pystylle ja pystyltä innarille, joka oli tosiaan tuolla toisella pitkällä sivulla. Jokainen  sai tulla radan kerran ja jokaista radan osaa piti tulla, kunnes se sujui edes jotenkin. Heti alkuun tuli huono lähestyminen ristikolle, joten jouduin sen tulemaan uudestaan. Ratsastin liian tiukan tien linjalle, jonka takia ensimmäiselle ristikolle tuli huono hyppy. Linjan jälkeen ei tuo ristikko enää sujunutkaan; ensimmäisellä yrittämällä kielto, toisella pompattiin paikaltaan ja otettiin puolet esteestä mukaan, kolmannella pompattiin paikaltaan ja neljännellä yrityksellä jopa päästiin kunnialla esteen yli.

Kolmannella yrittämällä sain jatkaa innarille, vaikka pystyn ylitys ei sujunutkaan. Ensimmäisellä kerralla innari hämmensi Arttua sen verran, että poni meinasi sotkeutua jo omiin jalkoihinsa. Tultiin tässä välissä innari muutamaan otteeseen, jotta se sujuisi. Arttu tajusi nopeasti innarin ajatuksen ja ylittikin loppujen lopuksi sen muutamaan otteeseen todella sujuvasti. Hieno poni! Tultiin vielä lopuksi pysty ja innari uudelleen, jonka jälkeen kevenneltiin molempiin suuntiin.


Vaikka valmennus ei sujunutkaan niin hyvin, oli hyppääminen siltin ihan kivaa. Arttu ansaitsi paljon kehuja kaikkensa antamisesta sekä yrittämisestä. Hienosti poni myös paikkasi muutamaan otteeseen silloin, kun itse mokasin jossain. Ei Arttu ehkä ole ihan mun tyylinen esteratsu, mutta kaikkeen voi tottua ja ehkä voisin saadakin tästä ponista itselleni kisakaverin molempiin lajeihin, saa nähdä. Sen verran vielä tulevista kilpailuista, että meillä on 11.9 omat koulukilpailut sekä lokakuun alussa estekilpailut, joihin näillä näillä näkyminen olen molempiin osallistumassa Artulla. :)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

1, 2, 3... Hyppy!

Moi! Nyt pääsen pitkästä aikaa kirjoittamaan estetunnista postausta, sillä pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään tällä uudella tallilla.  Hyppäsin siis perjantain tunnilla ensimmäistä kertaa Artulla. Tarkoitus oli kokeilla ponin kanssa hyppäämistä sekä katsoa mihin poni pystyy, jottei tuo hyppääminen tulisi ihan puskista Carlin estevalmennuksessa. Täytyy myöntää, ettei tuo hyppääminen nyt niin kauheaa ollut, kunhan alla on poni, joka osaa hommansa. Ratsastajakin selvisi tunnista hengissä eikä edes tipahtanut kertaakaan, joka oli jo itsessään saavutus. Ensi torstaina on sitten Carl Freyn estevalmennus, jota Helmi tulee kuvaamaan, joten saatte hyppykuviakin videoiden sijasta!


Aloitettiin tunti tekemällä kevyessä ravissa pääty-ympyröitä puomien yli. Arttu oli jo tunnin alussa eteenpäin pyrkivä sekä juuri sopivan energinen. Poni kuitenkin kyttäsi minkä ehti kentän aitojen alla olevia kouluaitoja sekä kirjaintolppia (tai mitä ikinä ovatkaan). Poni kyttäsi niitä jatkuvasti eikä sen huomion kääntäminen aidoista takaisin työntekoon ollut mikään helppo homma ollenkaan, mutta kyllä se siitä sitten tunnin kuluessa helpottui. Kerran poni onnistui tekemään laukassa täyskäännöksen säikähdettyään jotain vihreää pikkumiestä tuomarinkopin luona.... Tästä kyyläämisestä ja säikkymisestä huolimatta Arttu ylitti puomit kuuliaisesti ilman ongelmaa. Tultiin puomit myös laukassa ennen kuin aloitettiin hyppääminen. Laukassa Arttu kääntyi vasemmassa kierroksessa erittäin kevyesti pienessäkin tilassa, mutta oikeassa kierroksessa pelkkä laukkaympyrä puomin yli tuotti ongelmia, kuten tuosta ensimmäisestä videosta huomaa.

Hyppääminen aloitettiin ihan tulemalla pientä kavaletin kokoista pystyä, jonka Arttu ylitti kevyesti, vaikka ratsastaja ei osannutkaan suoristaa ennen kavalettia. Näiden pienten hyppyjen jälkeen tultiin ravissa ristikkoa molemmista suunnista, joka todellakin oli pieni, jopa omasta näkökulmastani. Arttu ravasi rennosti ristikkoja kohti ja hyppäsi hyvin eikä yrittänyt rikkoa takaisin raville heti esteen jälkeen. Tämä oli itselleni yllätys, koska olin jotenkin kuvitellut, että Arttu oli laiska esteillä tai jotain. Tultiin myös muutaman kerran laukassa, eikä tämäkään ollut mitenkään vaikeaa. Kevyesti ylittyi ristikko ja ratsastajakin totesi, ettei se hyppääminen ole niin kamalaa.



Ristikoiden jälkeen tulimme ristikko - okseri linjaa vuorotellen. Ensimmäisellä kerralla unohdin ratsastaa ristikolle, jonka seurauksena Arttu kolhaisi ristikon toisen puomin alas ja tuli linjalle liian pitkänä. Okseri ylitettiin erittäin mielenkiintoisella hypyllä tämän seurauksena. Toisella kerralla muistin itse ratsastaa ristikollekin ja linja sujui erittäin hyvin. Sanna päätti tässä kohdassa ottaa ristikon pois ja jättää vain puomin tilalle. Arttu ei kuitenkaan enää tässä kohdassa ymmärtänyt laukkapuomin ideaa, joten puomin yli laukkaamisen sijasta poni päätti ottaa puomin mukaan. Tulin vielä neljännen kerran ilman laukkapuomia, jolloin saatiin siihen mennessä paras hyppy okserille. Okseri oli jotain 50/60cm. Tässä välissä annoin Artun kävellä toista hyppyvuoroamme odotellessa.

Toisella vuorolla okseria nostettiin hieman ja se taisi lopuksi olla jotain 70cm. Arttu laukkasi innoissaan kohti estettä, joka oli sinäänsä hyvä asia, mutta poni laukkasi kuitenkin hieman liikaa eteenpäin eikä pidätteiden läpi saaminen ollut mitään kauhean helppoa. Muutaman kerran Arttu tuli liian matkaa voittavassa laukassa esteelle, jolloin hyppypaikka ei osunut ihan kohdilleen. Arttu kuitenkin yritti parhaansa mukaan räpiköidä esteen yli, vaikka paikka olikin huono. Poni ei kertaakaan tiputtanut okserista puomeja, jes hyvä.




Oli kyllä todella kivaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään! Omassa ratsastuksessani ei ole mitään kehuttavaa, mutta yllättynyt olin omasta istunnastani, joka ei selvästikään ole kärsinyt pitkistä hyppytauoista ihan niin paljoa, kuin olisin luullut. En kuitenkaan mikään esteratsastaja siltikään ole, mutta hyppääminen on kuitenkin mukavaa vaihtelua siihen iänikuiseen koulutuuppaamiseen. Täytyy kuitenkin myöntää, että tykkään hyppäämisestä vain niin kauan kuin poni osaa hommansa. Mun hermot eikä taidot ei vaan riitä sellasten hankalien esteponien/hevosten ratsastamiseen ainakaan esteillä. :'D


Loppuun vielä lyhyt selfpromo! Elikkä blogin nykyinen instagram on @eioikotietaonneen. Päivittelen instaa aktiivisesti ja sinne tuleekin meidän kuulumisia useammin kuin blogiin. Nykyään meidän tiimillä on myös oma instagram, joka on @teamlprk. Käykää ihmeessä seuraamassa! Seurailen mielenkiintoisia hevoskäyttäjiä tuttuun tapaan takaisin ja silleen. :)

Blogiesittelyt

Moi! Nyt olisikin aika kirjoittaa blogiarvostelut linkkaa blogisi -postaukseen linkatuista blogeista. Kasasin tähän nyt omat suosikkini, jotka ovat postauksessa satunnaisessa järjestyksessä. Itse löysin monta uutta blogia lukulistalleni, toivottavasti tekin. :) Tätä postausta oli vaikeampi kirjoittaa, kuin olisin aluksi luullut, jonka takia tämän julkaiseminen hiukan viivästyikin...



Blogin takana, on nuori, vuonna 90 syntynyt 100% hevoshullu, siis minä. :) Tämä blogi kertoo minun ratsastuksestani harraste- ja kilpailualueella. koitan myös kehittyä, joka kerta kun nousen hevosen selkään.

Jennyn blogia olen lukenut ihan siitä lähtien, kun blogimaailmaan ensimmäisen kerran eksyin (joka taisi olla vuoden 2013 alussa). Tykkään todella paljon lukea Jennyn kirjoittamia postauksia, koska niistä tulee aina itsellenikin niin hyvä fiilis. Positiivisia ja ihania postauksia koko blogi täynnä.


Estesatulaan.

15-vuotias tyttö eteläsuomesta bloggaa kouluttamisesta ja kilpailemisesta omalla hevosellaan. Mukaan mahtuu myös paljon talliarkea, sekä välillä lifestyleä.

Estesatulaan on itselleni täysin uusi blogi, jonka lukijaksi oli pakko liittyä saman tien. Blogissa itseeni teki suurimman vaikutuksen eriaiheiset postaukset, hyvät kuvat sekä selkeät ja hyvin kirjoitetut tekstit. Blogi on aiheeltaankin sellainen, joka itseäni kiinnostaa; kilpaileminen sekä valmentautuminen lähinnä estepuolella.


Blogissa kerron elämästäni oman hevosen kanssa. Hevoseni on hollannissa syntynyt 7 vuotias KWPN tamma. Hänen kanssaan on tarkoitus kilpailla ahkerasti esteillä, niin pitkälle kuin suinkin päästään.

Just Be Brave -blogi on yksi niistä blogeista, joita olen lukenut ihan blogin alkuajoista asti. Blogi on täynnä laadukkaita kuvia sekä hyvin kirjoitettuja postauksia. Postauksien aiheet vaihtelevat aina tuotearvosteluista ihan perus kuulumispostauksiin, joka tekee blogista ihanan monipuolisen sekä mielenkiintoisen.


Kambozu

Pian 17v hevosalan opiskelija ja oman ponin omistaja kirjoittelee kaikesta mitä opiskelijan maailmaan mahtuu oman hevosen kanssa.

Kambozu blogista löytyy postauksia enemmän tai vähemmän hevosaiheista, opiskelusta, kilpailemisesta sekä hevosenomistajan arjesta. Itse eksyin blogiin ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tämä blogi taisi nousta omien suosikkieni joukkoon. Itse tykkään juuri sellaisista blogeista, joiden sisältö on vaihtelevaa, joista löytyy sekä kuvia että videoita. Tämä blogi kannattaa ehdottomasti lisätä lukulistalle!



Blogissa kerron kahden oman hevosen treeni kuulumisista. Blogissa seikkailee suokki ja nuori puokki. Olemme ahkeria kilpailijoita. Postauksia tulee siis pitkälti treeneistä ja kilpailusta alue- ja kansallisellatasolla, mutta aina välillä jotain erikoisempaakin mahtuu mukaan!

Suomimies ja puolanpoika on lähinnä esteratsastukseen painottuva blogi, jonka takia en sitä kauhean usein lue. Kuitenkin blogi on yksi suosikeistani, vaikka aihe ei juurikaan itseäni kiinnosta. Hyvin kirjoitettuja sekä pitkiä postauksia kilpailuista sekä valmennuksista, juuri sopiva blogi niille, jotka esteratsastuksesta ovat kiinnostuneita. Eli te kaikki, jotka esteratsastuksesta olette kiinnostuneita, käykää ehdottomasti blogin puolella!