Sivut

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen tunti uudella tallilla

Moi! Tänään olisi vuorossa postaus ensimmäisestä tunnistani Lähdepellon Ratsastuskoululla, joka oli viikko sitten maanantaina. Ratsukseni sain suomenhevosruunan Sampan, jota olin itseasiassa toivonut tuntia varatessani, koska hevonen oli vaikuttanut omaan silmään todella mukavalta ja olihan mun tietenkin pakko päästä sitä kokeilemaan. Tallille menin noin puoli tuntia ennen oman tuntini alkua, jotta ehtisin laittamaan ratsuni kuntoon, mikäli tarve vaatisi. Olin päivän ensimmäisellä tunnilla, joten sain laittaa hevosen itse kuntoon, joka oli vain hyvä asia, koska siinä hevosta kuntoon laittaessa pystyi tutustumaan jo hieman hevoseen sekä sen käytöstapoihin. Samppa osoittautui erittäin kiltiksi yksilöksi hoitaessa, eikä ruuna esittänyt vastaväitteitä edes satulan laitoissa. Rento kaveri selvästikin.

Hevosen laiton lomassa itselläni oli kokoajan sellainen tunne, että tekisin jotain väärin tai vastaava, koska uusi talli kuitenkin, jonka tavat poikkesivat hieman niistä, joihin olin tottunut. Sain kuitenkin tallin pitäjältä sekä muilta tuntilaisilta neuvoja sekä tietoja tallin tavoista ja muuta sellaista, joka helpotti huomattavasti. Eikä tämän tallin tavat loppujen lopuksi paljoakaan eronneet vanhan tallini tavoista. Uutena asiana itselleni tuli kuulokkeen, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, käyttö. Luvialla tuli totuttua siihen, että opettaja/valmentaja huutaa ohjeita kentänlaidasta ja kokoajan saa olla korva tarkkana kuuntelemassa, ettei vain mene mikään opetus tai ohje ohi korvien. Kätevähän tuo oli, vaikka olin kokoajan korjaamassa kuulokkeen asentoa, koska olin sen ilmeisesti laittanut jotenkin väärin.


Aloitettiin tunti työskentelemällä jonkun aikaa käynnissä tehden voltteja sekä ympyröitä. Samppa oli jo alussa todella kuuliainen ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Tein paljon voltteja, joilla aloin pikkuhiljaa siirtämään Sampan etuosaa volttiuran sisäpuolelle avotaivutusmaisesti. Kartsun kanssa olin jo tottunut siihen, että tämänkaltaisetkin suhteellisen yksinkertaiset tehtävät tuottivat ongelmia, jonka takia olinkin jollain tavalla yllättynyt siinä kohdassa, kun Samppa teki näitä kuuliaisesti ilman sen suurempia vastaväitteitä. Käynnissä työskentely sujui muutenkin hyvin, vaikka välillä unohdinkin itse ratsastamisen, jonka seurauksena ruuna tipahti lavoilleen ja valui hieman kuolaimen alle. Sitä saikin korjailla vähän väliä, mutta Sampan alkaessa vertyä, ruuna myös alkoi kantamaan itsensä paremmin ja liikkumaan omalla moottorillaan.

Käynnissä työskentelyn jälkeen siirryttiin kaikki kevyeeseen raviin ja tehtiin vielä molempiin suuntiin voltteja sekä ympyröitä. Tässä kohtaa sai aloittaa avutaivutuksien tekemisen aina pitkillä sivuilla. Ensimmäisillä kerroilla, kun lähdin Samppaa taivutukseen pyytämään, kallistuin itse liikaa sisälle, jonka takia Samppakin lähti suoristumaan liikaa. Sanna muutaman kerran huomautti omasta vinoudestani ja kyllähän siinä selvän eron huomasi taivutuksessa silloin, kun muistin itse istua suorana, katsoa eteenpäin sekä vielä ylläpitää taivutusta koko pitkän sivun ajan. Sampassa yksi miinuspuoli oli se, että ruuna oli erittäin tahmea, eikä sen takia oikein mun tyylinen hevonen, koska itselläni ei vain kärsivällisyys taikka taidot riitä tahmeiden hevosten ratsastamiseen, koska se menee aina siihen, että jään kantapäillä kaivamaan hevosen kylkiä tai jatkuvasti antamaan pohjeapuja tavoitteenani saada hevonen liikkumaan paremmin eteenpäin. Mutta tekemällä oppii, eikös se niin mene.



Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme kaikki harjoitusraviin, jossa sai työstää hevosta oman maun mukaan. Itse lähdin hakemaan nopeampaa hevosta tekemällä siirtymisiä keskiravista harjoitusraviin ja toisinpäin. Näiden avulla sain Sampan paremmin pohkeen eteen ja kyllähän se harjoitusravikin alkoi suhteellisen luontevasti sujumaan, kunhan ensin sai pohkeet hyvin läpi. Tein aina välillä siirtymisiä käyntiin sekä voltteja ja ympyröitä aina mahdollisuuksien mukaan.

Meitä oli tunnilla sen verran monta, että parhaaksi vaihtoehdoksi nähtiin se, että jokainen laukkaisi yksitellen muiden työskennellessä harjoitusravissa tai käynnissä. Kun sitten tuli meidän vuoro laukata, ei tulos ollut yhtään niin mahtava, kuin olisin toivonut. Samppa ei liikkunut ollenkaan eteenpäin ja pelkästään laukan nostaminen tuotti itselleni runsaasti ongelmia. Muutaman yrityksen jälkeen laukka kyllä nousi, mutta se oli sitten taas täysin eri asia, että onnistuinko ylläpitämään laukan vai en. No en onnistunut. Muutaman laukka-askeleen jälkeen Samppa päätti siirtyä raviin, jonka jälkeen olikin uusi nosto edessä. Tätä kesti jonkin aikaa ennen kuin sain ratsastettua sellaisen laukan, jolla selvisimme Sampan kanssa yhden kierroksen kentän ympäri. Itse en ollut tyytyväinen tuohonkaan laukkaan, mutta minkäs sille nyt jälkeenpäin mahtaa.


Laukkaamisen jälkeen tehtiin vielä loppuverryttely kevyessä ravissa, jonka jälkeen oli jo loppukäyntien aika. Jälkeenpäin tunnista jäi suhteellisen hyvä fiilis, vaikka nuo epäonnistuneet laukat jäivätkin itseäni kaivertamaan. Samppa oli kuitenkin erittäin kiva ja tasainen ratsu, jolla oli kiva mennä, vaikka en loppujen lopuksi tykännytkään ruunasta ihan niin paljoa kuin olisin halunnut.

Tämän tunnin lisäksi kävin myös viime viikon perjantaina ensimmäistä kertaa kokeilemassa tallin tiimitunnilla. Ratsukseni olin saanut eestinhevosruunan Artun, joka nousi saman tien yhdeksi lempihevosistani. Nyt edessäni on vielä muutaman hevosen ja ponin testailua ennen kuin lähden valitsemaan itselleni nimikkoponia/hevosta yhdessä tallin omistajan kanssa. Mulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että aloitan treenaamisen Artulla, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Lähdepellolla on kuitenkin muutama muukin poni, jotka ovat kiinnittäneet huomioni aiemmin lähinnä kilpailuissa. Nättejä koulupainotteisia poneja, joista saisi kyllä todella paljon irti ja molemmista saisi varmasti oikein mallikkaan kisakaverin. Palailen kuitenkin tarkemmin tähän asiaan, kunhan olen kyseisiä poneja kokeillut ja päätökseni tehnyt. :)

Postauksessa kännykällä otettuja kuvia. Eihän nämä loppujen lopuksi ihan huonoimmasta päästä laadun suhteen ole, mutta eivät kyllä ole lähelläkään järjestelmäkameralaatua. Lähiaikoina saan kuitenkin kuvaajan mukaan tallille, joten luvassa parempiakin kuvia. Tämän viikon perjantain tunnista koitan myös saada jonkinlaisen videokoosteen.

Vielä loppuun kuva tästä sydämenvalloittajasta, Artusta!

2 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita niin asiallisesta kritiikistä postausehdotuksiin. Mukaan saa toki liittää oman blogin osoitteen, jotta pääsen käymään vastavierailulla. :)