Pohkeet kiinni ja kanna kädet

Moi! Olin maanantaina jälleen tiimitunnilla ja menin Artulla, jolla olen nyt myös menossa lauantain koulukilpailuihin kokeilemaan perusmerkin kouluohjelmaa. Tällä kertaa tunti meni jopa siedettävästi ja saatiin muutama sellainen pätkä alle, joihin olen jopa tyytyväinen. Postauksen kuvat (c) Helmi Kujala.

Aloitettiin jälleen tuttuun tapaan itsenäisellä alkuverryttelyllä, jonka aikana haettiin poneja rennommiksi sekä pehmeämmiksi edestä. Arttu tuntui jo alussa paljon paremmalta, kuin viime perjantaina. Poni oli heti alussa kuuliainen käynnissä, mutta ravissa vielä epätasainen, koska en osannut sitä oikein ratsastaa. Tein molempiin suuntiin paljon voltteja käynnissä ja ravissa. Lopuksi vielä muutaman laukkaympyrän molempiin suuntiin.

Tunnin pääaiheena oli mennä lauantain kisoissa ratsastettava rata muutamaan otteeseen sekä hioa vielä radan vaikeita kohtia. Kyseessä oli siis ihan perusmerkin kouluohjelma, päätin mennä kyseisen ohjelman, koska kisat olisivat kuitenkin meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut sekä Artun ensimmäiset. Hain ratojen aikana tasaisuutta sekä pyrin ratsastamaan mahdollisimman tarkat tiet. Arttu yritti oikoa kulmia, mutta kun itse muistin pitää sisäpohkeen kunnolla kiinni, ei kulmiin meneminen ollut mikään ongelma.

Arttu on itselleni sen verran vieras ratsu, etten sitä osaa vielä ollenkaan ratsastaa, mutta kyllä se tästä. Toisen kerran rataa tultaessa poni alkoi vihdoinkin liikkua kunnolla takaa eteen ja kantamaan itsensä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun itse tajusin miten ponia kuuluisi ratsastaa. Olin koko tunnin pitänyt jalkani epätasaisesti ponin kyljissä, vaikka pohkeen kuuluisi olla kokoajan ponin kyljessä kiinni. Tämän tajutessani sekä nostaessani kädet ylös poni alkoi vihdoinkin kulkea niin kuin pitääkin.

Tästä tunnista halusin tehdä enemmän kuvapainotteisen, koska ei mulla oikeastaan ole sen enempää sanottavaa tunnista. Toivottavasti tykkäätte välillä tällaisistakin postauksista. Nyt ensi viikolla mulla on maanantaina estetunti Artulla ja torstaina Carl Freyn estevalmennus, tämä myöskin Artulla. Ensi viikon perjantain ratsusta en vielä tiedä, mutta toivoisin, että saisin kokeilla vielä yhtä tallin ponia, joka näyttää omaan silmään todella kivalta. Artun kanssa olen kuitenkin tässä lähiaikoina mennyt ihan kiitettävästi, jonka takia olisikin kiva mennä vielä jollain muullakin. Tämän päiväisistä koulukisoista tulossa postausta, kunhan saan sen kirjoitettua, videon ladattua ja kuvat muokattua julkaisukelpoisiksi. Vielä kamera-asiasta sen verran, etten ole vielä kameraa ostanut. Ostan sen sitten, mikäli päätän jatkaa tällä kyseisellä tallilla. Moni asia on tällä hetkellä nimittäin auki enkä oikein vielä tiedä, mitä haluan tehdä. Crossfit ja ratsastus ovat itselleni sellaisia harrastuksia, joita haluaisin jatkaa, mutta en ole varma riittääkö aikana molempiin. Noh, se nähdään koulun alettua. :D

Vielä ehditte viikonlopun yli linkkailemaan blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen!

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 2

Moi! Tänään halusin kirjoittaa tähän "sarjaan" toisen osan, ensimmäiseen osaan pääset tästä. Viimeksi pilkoin hieman sitä, kuinka paljon ratsastuskoulun poneilla valmentautuminen sekä kilpaileminen maksaa ja tänään olisi vuorossa muutaman ongelman läpikäyminen, joihin itse törmäsin kolmen vuoden valmentautumisen sekä kisaaminen aikana ratsastuskoulun hevosella. Mikäli haluatte kuulla tästä aiheestaa vielä lisää, kommentoikaa toki ideoita, mistä voisin vielä tähän sarjaan kirjoittaa. Tekeillä on ainakin vielä kolmas osa, jossa vertailen hieman lisää sitä, miten ratsastuskoulun hevosilla sekä poneilla valmentautuminen eroaa oman hevosen kanssa tekemisestä. Tiedossa on myös osa, johon sain myös muutaman muun tiimiläisen mietteitä tästä aiheesta. Jos teillä lukijoilla on kysymyksiä aiheesta tai jotain, mistä haluaisitte kuulla lisää, kertokaa toki kommenteissa. Yritän vastata kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan. :)

(c) Emma Vähä-Pesola / Hallatuuli.kuvat.fi

Yksi isoimmista miinuksista koko touhussa on se, että aina et ole ainoa, joka kyseisellä hevosella kilpailee ja valmentautuu. Itse myönnän olevani erittäin omistamisen haluinen ihminen, ja itselleni se oli erittäin vaikeaa, kun yhdessä kohdassa eräs toinen tyttö aloitti Kartsun kanssa treenaamisen. Olin nimittäin jo ehtinyt tottumaan siihen, että sain aina mennä Kartsulla sekä valmennuksissa että tunneilla. Hankalaa aikaa se kieltämättä oli, varsinkin silloin, kun jouduin estevalmennuksia menemään muilla ratsuilla vasten omaa tahtoani. Itselleni on aina ollut hankalaa tuo hyppääminen enkä todellakaan halunnut hypätä muilla, lähinnä sen takia että a) en itse juurikaan hyppäämisestä välitä b) jännitän todella paljon muilla hyppäämistä, jonka takia ne valmennukset ei koskaan sujunutkaan. Kyllä muillakin hevosilla täytyy tottakai ratsastuskoululla mennä, mutta siinä kohdassa, kun olet pitkään samalla hevosella valmentautunut ja joku toinenkin alkaa samaan touhuun samalla ponilla, on siihen todella vaikea tottua, varsinkin silloin, kun kyseinen toiminta alkaa vaikuttaa omaan tekemiseen.

Myös se oli itselleni vaikeaa, kun kyseinen tyttö alkoi kilpailemaan Kartsun kanssa. Siinä täytyi kokoajan olla sopimassa kuka menee mihinkin kisoihin ja kuka menee ponilla itsenäisesti ja milloin. Itse tuohon touhuun hieman kyllästyin ja vähensin tallilla käymistä ja oikeastaan lopetin kisaamisenkin hetkeksi kokonaan enkä jaksanut edes keskittyä ratsastamiseen kunnolla. Luonteeltani kun olen erittäin vaikeasti uusiin asioihin sopeutuva sekä helposti muiden toiminnasta ärsyyntyvä, jonka takia näin parhaaksi jättäytyä hieman syrjään, jotta tilanne ei äityisi pahemmaksi. Ja näin jälkeenpäin pidän tuota päätöstä erittäin järkevänä. Kyllähän tällaisiinkin tilanteisiin pystyy sopeutumaan, mutta annoin tämän vaikuttaa omaan tekemiseeni liikaa, jonka takia mikään ei oikein sujunut.

Yksi parhaimmista kisamatkoista oli ainakin itselleni Laitilan estekisat vuoden 2015 talvella. Meillä oli aivan huippuporukka matkassa (mukaan lukijen valmentajamme, jota ei kauhean usein kilpailuissa näkynyt ainakaan heti aamusta), Kartsu suoriutui aivan loistavasti molemmista radoista ja muutenkin kaikki meni todella hyvin. Päivän saldona oli kaksi puhdasta rataa (40-50cm ja 60cm), nämä oli meidän ensimmäiset estekisat melkein vuoden tauon jälkeen.

Toinen isoimmista miinuksista on kyytien järjestäminen, koska yleensä saimme kasaan vain muutaman kuskin. Yleensä kisareissulle lähti kuskeja kaksi, harvemmin kolmea. Tällöin mukaan mahtui neljä ratsua, koska luonnollisesti kuskeja ollessa kaksi myös trailereita oli kaksi. Ensimmäisenä valmennusvuotena ei tämän kanssa ollut mitään ongelmaa, koska valkkulaisia oli vain neljä, mutta valkkulaisten määrän lisääntyessä vuosi vuodelta, alkoi myös ongelmat kyytien kanssa. Muutaman kerran sain vajaa viikkoa ennen kuulla, etten mahtunutkaan mukaan syystä tai toisesta. Toki tuo silloin otti todella paljon päähän. Isälläni kyllä on pikku-E, mutta meiltä ei löydy vetokoukulla varustettua autoa, jonka takia trailerin vetäminen ei oikein onnistu.

Kyytien järjestäminen oli aina kisaamisessa se vaikein kohta ja välillä kisoihin lähteminen peruuntuikin aivan viime tipassa kyytien puuttumisen takia tai sen takia, että potkittiin jonkun muun takia kyydistä kokonaan. Sellaista se sit on, mutta hyvä puoli oli se, että oppi kestämään pettymyksiä (lohduttaa tosi paljon xD). Mutta siinä kohdassa, kun kisaamaan pääsi, oli se kieltämättä kivaa, kun oli oman tiimin jäseniä mukana tukemassa, auttamassa sekä kannustamassa. Kyllä sen yksin kilpailemisen aina voittaa hyvien tiimikavereiden kanssa kilpailemisen, koska kisareissut eivät koskaan olleet tylsiä ja yleensä kaikilla oli hauskaa.

Yksi 80cm luokan sijoitus onnistuttiin Kartsun kanssa saamaan Yyterissä keväällä 2015 <3

Tätä viimeistä en nyt sanoisi miinukseksi enkä plussaksi, mutta halusin vain mainita tämän tähän loppuun. En tiedä muista talleista, mutta noiden kolmen vuoden aikana tuntui aina siltä, että tallilla suosittiin eniten niitä, jotka parhaiten menestyivät kilpailuissa ja sijoittuivat melkein jokaisessa kilpailussa. Itse en koskaan mitenkään suoraan sanottuna menestynyt, koska olin enemmän kouluratsastaja ja menin sellaisella ponilla, jolle kaikki nuo koulutuuppailujutut olivat vaikeita ja sain aina kovasti tehdä töitä jo pelkästään sen eteen, että sain ratsuni kulkemaan edes jotenkin oikein päin valmennuksissa saatika sitten silloin, kun oltiin kisaradan puolella. Kerran oltiin Kartsun kanssa ensimmäinen ei sijoittunut ratsukko 1-tason HeC ohjelmassa, mutta sitä lähemmäs ruusukkeita tai sijoituksia ei koskaan päästy. Yleensähän me koristettiin tulosluettelon häntäpäätä.

Omasta mielestäni tein paljon töitä Kartsun kanssa ja kehityin itse sekä poni kehittyi siinä samalla. Jäin kuitenkin aina kaipaamaan muutamaa kehua tai hyvää sanaa meidän kehityksestä muiltakin kuin valmentajalta, mutta ehkä odotin hieman liikaa. Kuitenkin se, että kehuja ei koskaan omaan suuntaani tullut, vaikutti itseeni ja aloin ottamaan paineita omastani sekä ratsuni suorittamisesta, koska aina tuntui siltä, ettei se mitä olin saanut aikaan vielä riittänyt, jonka takia touhusta meni aina silloin tällöin kokonaan maku. Tällöin saatoin jopa vaihtaa muutamaksi viikoksi tai yli kuukaudeksikin hevosta, jotta saisin oman innostukseni takaisin ja toivoin aina, että pienen tauon pitäminen Kartsun kanssa menemisestä auttaisi tilanteeseen. En todellakaan syytä tästä ketään, koska tein itse kärpäsestä härkäsen, jonka annoin liikaa vaikuttaa itseeni sekä suoriutumiseeni. Jos voisin korjata jonkin asian, korjaisin oman asenteeni tekemiseen, enkä ottaisi kaikkea niin tosissani. Mutta ei auta enää näitä asioita miettiä, koska siihen ei nyt enää voi vaikuttaa. Aika minunkin siirtyä eteenpäin ja yrittää olla toistamatta omia virheitäni.

Kilpaileeko ja valmentautuuko muut ratsastuskoulun hevosilla tai poneilla? Kertokaa toki omia kokemuksia sekä mielipiteitä! Olisi todella kiva kuulla asiasta muiltakin ja saatan ehkä koota yhteen postaukseen vielä muidenkin mielipiteitä. Joten jos joku haluaa oman tekstinsä siihen postaukseen, kirjoita se kommentteihin tai laita mulle sähköpostilla uskalivenla@gmail.com ;)

Koulutunti Artulla

Moi! Nyt vuorossa taas ihan perus tuntipostausta tämänpäiväisestä koulutunnista Artulla. Tämä oli nyt sitten kolmas tunti putkeen, joka meni aivan täydellisesti penkin alle ja itselleni jäi erittäin huono fiilis tunnista. Tällaisina hetkinä sitä lähtee kyllä miettimään, että onko tämä sittenkään se oma laji, kun tuntuu ettei minkään ponin taikka hevosen kanssa suju tunnit, vaikka itsestään antaisikin aivan kaiken....

Tunnille sain Artun, jolla itseasiassa halusinkin mennä. Ensimmäinen tunti ei silloin pari viikkoa sitten Artun kanssa mennyt ollenkaan putkeen, jonka takia halusinkin tätä koittaa uudelleen, josko toinen kerta toden sanoisi ja alkaisi meidän yhteistyömme sujumaan, sillä tästä ponista kuitenkin tykkään. Kuntoonlaitto sujui erittäin hyvin, vaikka en saanutkaan tätä valkoista otusta puhtaan näköiseksi vaikka kuinka sitä hinkkasin ja hankasin erilaisilla harjoilla.

Tänäänkin teimme itsenäisen alkuverkan kisoja varten harjoitellen ja tällä kertaa verryttelyn sai tehdä kaikissa kolmessa askellajissa. Arttu oli todella energinen sekä jäykkä, jonka takia työskentelin käynnissä pitkään. En halunnut aloittaa muissa askellajeissa työstämistä ennen käynnin sujumista. Poni puski vahvasti sisäpohjetta vastaan eikä oikein millään taipunut sisälle. Nappasin hetkeksi kouluraipan mukaani ja käänsin ponin pienelle voltille, jossa työstin hetken, jonka jälkeen tein raviin siirtymisen, ravissa lävistäjä ja muutama kierros pienellä voltilla toiseen suuntaan. Tämän pienen tehtävän ansiosta Arttu alkoikin taipumaan paremmin. Kuitenkin ponin vertyessä myös vauhti lisääntyi, joka ei sitten ollutkaan niin hyvä juttu.

Arttu juoksi alta kokoajan eikä se kuunnellut puolipidätteitä juuri ollenkaan, jonka takia en myöskään saanut ponia ratsastettua kunnolla peräänantoon. Siinä me sitten tehtiin siirtymisiä ponin pää pilvissä. Itselläni meni tässä kohtaa jo maku tekemiseen, koska en vain saanut ponia kuuntelemaan ollenkaan taikka tekemään sitä, mitä siltä pyysin.

Mitäs toi jalka mahtaa seilailla? :'D

Alkuverryttelyn jälkeen teimme taas laukkaa kenttää ympäri, mutta tällä kertaa pareittain. Artulla todellakin oli sitä virtaa, jonka takia laukastakaan ei tullut yhtään mitään. Kyllähän poni laukkasi, mutta laukassa siitä tuli todella vahva suusta enkä osannut irrottaa ponia kuolaimelta. Joten me tehtiin myös nämä laukat pää pilvissä. Hehhe, minkäs sille mahtaa, jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee. Laukattiin muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Muiden laukatessa työstin Arttua käynnissä kentän keskellä, jotta saisin ponin tasaisemmaksi edestä. Kyllähän se pikkuhiljaa alkoi kaulastaan antamaan periksi ja jopa kulkemaan rehellisesti oikeinpäin, joka oli varmaankin tunnin ainoa positiivinen asia.

Kun oltiin laukkat laukkailtu olikin jo aika loppuverrytellä. Tein isoja voltteja sekä ympyröitä kevyessä ravissa molempiin suuntiin ja koitin vain saada Artun rennommaksi edestä vielä loppuun, jossa loppujen lopuksi onnistuinkin. Viimeiset ravipätkät tuntuiva ainakin selästä käsin todella hyviltä ja elastisilta. Taisi tuo tunnin tappeleminen ponin kanssa tuottaa loppujen lopuksi jotain tulosta.

Joo tiedän, tämä postaus oli erittäin lyhyt ja hutiloidun oloinen, mutta en vain pystynyt kirjoittamaan tunnista kunnolla, koska olen edelleen jotenkin todella pettynyt tuntiin, sillä en osannut mennä Artulla ollenkaan. Tämä poni olisi ilmeisesti myös kisaratsuni ensiviikon lauantaina pidettäviin koulukisoihin, mutta saa nähdä jätänkö kilpailut välistä kokonaan. Mielestäni treeneissä pitäisi sujua hyvin ennen kuin lähtee edes miettimään kilpailuihin lähtemistä, jonka takia ajattelinkin nyt jättää koko kisat välistä. Mutta koitan nyt vielä maanantain tunnilla mennä ilman kannuksia ja laittaa pari reikää pidemmät jalustimet, jotta saisin paremmin pidettyä jalan hiljaa. Tuolla epävakaalla jalalla saattaa meinaan olla jotain tekemistä ponin epätasaisuuden kanssa...

Pahoittelen postauksen tekstien laatua... Nyt viikonloppuna on mahdollisesti luvassa tuon aloittamani postaussarjan toinen osa, mikäli saan sen nyt kirjoitettua loppuun ja korjattua sellaiseksi millaiseksi sen alunperinkin halusin. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 1

Moi! Tänään halusin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani ratsastuskoulun poneilla sekä hevosilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta. Itselläni takana neljä ratsastuskouluvuotta, joista valmentauduin ja kilpailin omalla nimikkohevosellani kolme vuotta. Edelleenkin jatkan ratsastuskoululaisena miltein samoissa kuvioissa kuin ennenkin, mutta tallinvaihto tapahtui tuossa heinäkuun puolessa välissä. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole mitenkään mollata ketään tai tuoda esiin kaikkia negatiivisia asioita aiheesta vaan tarkoituksena on kertoa omia kokemuksiani sekä mielipiteitäni. Postauksen kuvat vuoden 2015 heinäkuulta (c) Kiia Hakkari

Aloitin ratsastuskoululla valmentautumisen reilut kolme vuotta sitten, jolloin sain nimikkohevosekseni Kartsun, joka oli ollut mun lemppari kyseiseltä tallilta jo tovin. Olin tuolloin ratsastanut vasta noin vuoden, mutta eipä tuo juurikaan menoa haitannut, sillä muutkin tiimiläiset olivat about samantasoisia kuin itsekin. Valmennus oli aina kerran viikossa, esteitä joka toinen keskiviikko ja koulua joka toinen perjantai. Valmennuksien lisäksi kävin kerran viikossa tunnilla ja yleensä menin Kartsulla myös tunneilla. Alussa kehityinkin todella paljon lyhyessä ajassa, vaikka paljon ongelmia olikin. Kartsun kanssa ihan perusasiatkin olivat vaikeita, mutta kyllä se siitä sitten vuosien ja kuukausien treenin jälkeen lähti sujumaan, hehhe.

Ratsastuskoulun poneilla sekä hevosilla valmentautuminen on hyvä tapa aloittaa treenaaminen aktiivisemmin sekä tavoitteellisemmin. Siinä saa kokemusta kilpailemisesta sekä muusta sellaisesta, ja mikäli tallilla on vuokrausmahdollisuus, oppii siinä samalla myös itsenäisesti hoitamaan sekä ratsastamaan. Tästä sain ainakin itse loistavat pohjat jatkolle, sillä kaikenlaista tuli valmennustiimiin kuulumisen ansiosta tehtyä sekä opittua ja koenkin, että saattaisin olla jopa valmis omaan ylläpitohevoseen yms. näiden tietojen, kokemuksien ja taitojen ansiosta, joita ratsastuskouluvuodet minulle antoi. Eli siltä kannalta kilpailemisen aloittaminen ratsastuskoululla on erittäin kätevää sekä opettavaista, apua saa aina kun kysyy ja aina on joku, jolta voi ongelmatilanteissa apua pyytää. Hyvä puoli on myös se, ettet ole itse vastuussa poneista sekä hevosista joilla menet, eikä silloin tarvitse huolehtia mistään eläinlääkärijutuista tai vastaavista.

Mutta pelkkää ruusuilla tanssimista ratsastuskoulun ponilla valmentautuminen ei tietenkään ole, niitä miinuksiakin löytyy. Mutta ensimmäiseksi voitaisiin kuitenkin pilkkoa vähän sitä, kuinka paljon tällaiseen tiimiin kuuluminen keskimäärin maksaa. Nämä eivät ole tarkkoja hintoja, joita itse olen maksanut, vaan keskimääräisiä hintoja, joita kokosin muutaman eri tallin vastaavaa toimintaa tutkimalla sekä yhdistämällä omat kokemukseni asian suhteen. Ratsastuskoulun valmennustunnit ovat yleensä tavallisia valmennustunteja halvempia, koska ei siellä aina käy niitä huippuluokan valmentajia, keskimäärin se on sellaiset 25-30e/tunti, riippuen toki siitä, missä päin Suomea asuu, pääkaupunkiseudulla ainakin hinnat korkeampia, kuin täällä Luonais-Suomessa.

Mutta sitten on vielä se, että aina vierailevan valmentajan käydessä, ei sitä enää ihan halvalla pääsekään. Yleensä maksut valmennuksista menee niin, että maksetaan itse valmentajalle valmennusmaksu (joka riippuu siitä, kuka valmentaa ja kuinka isossa ryhmässä on), tähän päälle tulee vielä hevosvuokra sekä mahdollinen kenttä/maneesivuokra. Näistä kaikista maksuista tulee yhteensä noin 50-70e/valmennus, mutta samanhintaisiahan ne suurinpiirtein on myös niille, jotka omalla hevosellaan valmentautuu.

Kisamatkat ovat suhteellisen kohtuu hintaisia ainakin meillä ollut. Trailereiden kanssa kuljettiin, joihin mahtui se kaksi hevosta. Jokainen kisaaja siis maksoi puolet koppi/autovuokrasta, bensoista sekä muista mahdollisista matkakuluista. Tästä tullut loppusumma saattoi silloin tällöin tuntua vähän suurelta, mutta hinta oli aina ymmärrettävä sen jälkeen, kun lähti miettimään mistä kyseinen summa koostuu. Eli kisamatkatkaan eivät olleet liian kalliita, vaikka siltä välillä tuntuikin.

Onko ratsastuskoulun tiimiin kuuluminen sitten halvempaa kuin omalla hevosella valmentautuminen? On, mutta se on sitten taas aivan eri asia, miten lähtee näitä kahta vertaamaan ja loppujen lopuksi näitä kahta ei voi keskenään verrata, sillä omalla hevosella tulee mentyä lähes joka päivä ja ratsastuskoululla käytyä vain pari kertaa viikossa.

Kilpaileeko ja valmentautuuko muut ratsastuskoulun hevosilla tai poneilla? Kertokaa toki omia kokemuksia sekä mielipiteitä! Olisi todella kiva kuulla asiasta muiltakin ja saatan ehkä koota yhteen postaukseen vielä muidenkin mielipiteitä. Joten jos joku haluaa oman tekstinsä siihen postaukseen, kirjoita se kommentteihin tai laita mulle sähköpostilla uskalivenla@gmail.com ;)
Ja muistakaa käydä linkkailemassa blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen!

Iso kiltti jättiläinen

Moi! Haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä teitä kaikkia lukijoita, sillä tänään meni 100 lukijaa rikki! Kiitos todella paljon kaikille, jotka postauksiani lukevat. Bloggaaminen on itselleni paljon mielekkäämpää, kun huomaa, että jotkut ovat oikeasti kiinnostuneita heppailuistani sekä haluavat viikosta toiseen lukea, mitä olen touhuillut. Kiitoksena teille, ajattelin pistää pienen arvonnan pystyyn. Teillä on muutama päivä aikaa ehdottaa arvonnan palkintoa, joten kommentteja tulemaan!

Nyt itse aiheeseen eli tämän päiväiseen tuntiin, joka ei todellakaan mennyt hyvin miltään osalta. Menin tallin isoimmalla? hevosella Ladylla,  joka tuntui jopa liian isolta itselleni. Olen tottunut ratsastamaan pienempiä hevosia, jonka takia Lady tuntui vain liian isolta ja vaikealta ratsastaa eikä koko tunnista tullut yhtään mitään. Jos menee penkin alle tunti, en yleensä jää asiaa mitenkään kaunistelemaan, vaikka nyt mieli tekisikin. Noh eiköhän käydä ihan koko tunti läpi ja pureta hiukan näitä epäonnistumisia... Lyhyt kooste tunnista löytyy postauksen lopusta.

 

Tunti aloitettiin jälleen käynnissä, mutta tänään Sanna halusi, että tekisimme itsenäisen verryttelyn kisaverryttelyn tyylisesti. Alussa Lady oli todella nihkeä ja otinkin raidan mukaan, jotta saisin tamman nopeammaksi jalalle. Raipan jätin pois alkuverryttelyn jälkeen, kun Lady alkoi vertymään sekä käyttämään omaa moottoriaan. Tein alussa paljon isoja voltteja käynnissä ja yritin totutella tamman isoon käytiin, jota oli jo pelkästään suhteellisen vaikea ratsastaa, ainakin itse olin ihan hukassa tunnin alusta lähtien. Mulla on noi kädet ollut aina iso ongelma, ja saatan välillä jäädä hevosen suuhun kiinni tai nyppäistä ohjasta aivan väärään aikaan yms. Ladyn kanssa piti pitää käsi paikallaan, mutta silti säilyttä vahva tuntuma suuhun. Onnistuinko tässä? En.... Käynnissä jotenkin, mutta ravi oli sitten jo aivan eri asia. Tein alkuverryttelyssä kevyessä ravissa myös noita isompia voltteja. Tamman ravi oli isoa, joten keskityin kokoajan omaan istuntaani, jonka takia se ratsastaminen hieman unohtui.

Alkuverryttelyn jälkeen annoimme hevosten kävellä hetken pitkillä ohjilla, jonka jälkeen otimme laukkaa. Tänään laukat tehtiin niin, että jokainen laukkasi vuorollaan kentän ympäri molempiin suuntiin muiden työskennellessä keskellä käynnissä. Jännitin Ladyn kanssa laukkaamista aluksi todella paljon, koska en ollut pitkään pitkään aikaan mennyt yhtä isolla hevosella ja muutenkin mulla oli vaikeuksia jo ravinkin kanssa, jonka takia pelkäsinkin sitä, kuinka huonosti laukat sujuisivat. Loppujen lopuksi laukat eivät menneet ihan niin huonosti kuin olin kuvitellut, mutta eivät ne silti hyvin menneet. Laukka oli isoa enkä osannut istua liikettä kunnolla, jonka takia en myöskään pystynyt työstämään peräänantoa laukassa sitten ollenkaan. Laukat kuitenkin pyöri molempiin suuntiin, joka oli ihan positiivinen juttu...

Ja ratsastaja kuvitteli ennen tuntia, että osais ratsastaa... Kröhöm

Kun jokainen oli tehnyt, vuorossa oli vielä toinen samantyylinen tehtävä, jota suorittaessani alkoi usko omaan ratsastukseen loppua melkein totaalisesti ja mielessä kävikin se, että poistuisin vaan tunnilta ja veisin hevosen talliin. Tehtävänä oli siis tehdä nopeita siirtymisiä ravista laukkaan ja toisinpäin. Ensimmäinen ongelma tuli esiin heti aloittaessani tehtävää, sillä Lady ravasi pää pilvissä enkä pystynyt itse istumaan tamman ravia ollenkaan. Työstin hetken ravissa pienemmällä voltilla, jonka aikana Sanna neuvoi yksityiskohtaisemmin, miten Ladyn saisi ratsastettua edestä alas. Koko ajan ongelmanahan oli lähinnä se, etten osannut ratsastaa tammaa peräänantoon sitten ollenkaan. 

Muutaman ravivoltin jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan jo hieman paremmin, jonka jälkeen jatkettiin itse laukkatehtävää. Joka sujui tällä kertaa jopa siedettävästi. Lady oli nopea pidätteelle ja otti nopeasti laukan alas raviin ja nyt nostotkin sujui paremmin. Laukkaankin saatiin viimeisten laukkapätkien aikana jotain rytmiä ja Lady alkoi kantaakin itseään jo paremmin.

Tällaiset tunnit horjuttavat kyllä aina omaa itsetuntoani sekä muutenkin alan pitää itseäni todella helposti aivan toivottomana ratsastajana, etten osaisi yhtään mitään. Kaksi epäonnistunutta tuntia putkeen onkin sitten taas jo aivan eri asia. Pitäisi minunkin pystyä vain muistamaan, että pettymykset sekä epäonnistumiset kuuluvat lajiin kuin lajiin ja, että omista virheistään kuuluisi vain ottaa opikseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta eiköhän tämä tästä. 

Tällä hetkellä haluaisin vain palata vanhaan ja tuttuun poniin, Kartsuun, jonka kanssa olisi ollut vielä niin paljon kaikkea edessä, mutta nyt taitaa vain olla aika jättää ne ajat taakse ja jatkaa kohti uutta pää pystyssä epäonnistumisista huolimatta. Yritän tosiaan olla parhaani mukaan kaunistelematta virheitäni täällä blogin puolella, vaikka kuinka tekisikin mieli vain jättää kirjoittamatta näistä huonosti menneistä tunneista. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen eikä tässä lajissa voi olla epäonnistumatta aina silloin tällöin, joten päätin kirjoittaa siltin.

Pieni infopläjäys vielä tähän loppuun. Postauksen kuvat on otettu kännykälläni ja videot Olympuksen pokkarilla, videoiden laatu tuhoutui täysin, kun muokkasin videon Youtuben videoeditorilla, pahoittelen. Oman järjestelmäkameran olen näillä näkymin saamassa vielä alkusyksyn aikana, mutta siihen asti kuvat ovat tämän laatuisia. Muutama kaverini on kuitenkin tulossa kuvaamaan vielä kesäloman aikana, joten muutamia hyvälaatuisiakin kuvia tiedossa. Muistakaa myös käydä linkkailemassa blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen sekä kommenttoikaa tähän postaukseen, minkälaisen palkinnon haluaisitte arvontaan. :)

Linkkaa blogisi

Moi! Nyt oli vuorossa linkkaa blogisi sen kunniaksi, että teitä lukijoita on jo melkein sata (tarkalleen ottaen 95). Olen itse erittäin yllättynyt, mutta samalla kiitollinen teille kaikille, jotka jaksavat lukea mun postauksia ja kuulumisia. Sata lukijaa olisi kyllä kiva saada rikki vielä kesän aikana, mutta ei tuolla numerolla loppujen lopuksi niin paljon väliä ole. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia nykyisiä sekä tulevia lukijoita, ilman teitä bloggaaminen ei olisi läheskään yhtä mielekästä kuin mitä se nyt on.

 

Säännöt

- Toivottavaa olisi, että olet blogin rekisteröitynyt lukija, mutta ei kenenkään pakko ole lukijaksi liittyä tämän takia.

- Kerro joko muutama plussa ja miinus blogistani tai kerro, millaisia postauksia haluaisit jatkossa blogissani nähdä

- Linkkaa blogisi sekä liitä mukaan lyhyt esittely

- Linkit alla olevan koodin muodossa:

<a href="http://www.bloginosoite">blogin nimi</a>

Aikaa linkata blogeja on aina 30.7 asti

Sitten vaan omia blogeja linkkailemaan! En lupaa esitteleväni jokaista linkattua blogia, mutta riippuen linkattujen blogien määrästä ajattelin tehdä muutaman  postauksen tässä kesäloman aikana omista suosikeistani. Linkatessasi blogisi, annat minulle luvan käyttää blogisi tämänhetkistä banneria blogissani blogiarvostelun/esittelyn yhteydessä. Mikäli et kuitenkaan halua, että käytän banneriasi, linkkaa mukaan myös kuva, jota saan käyttää.

Sirkusponi Bukas

"Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla ja minulla on tunti kentällä valitan hyvän tovin sitä, että olen sokerista tehty, jonka jälkeen lampsin masentuneena kentälle ja yritän henkisesti selvitä tunnista."

Moi! Aloitetaan tämä postaus lainaamalla sanojani toissapäiväisestä postauksesta, nimittäin arvatkaas kuka joutui järkytyksekseen ensimmäistä kertaa elämässään ratsastamaan vesisateessa. Kyllä, ensimmäistä kertaa. Luvialla meillä oli aina maneesi käytössä, ja tottakai sitä käytettiin aina sataessa tai sateen edes uhatessa. Nyt on kuitenkin varmaan myös mun aika totutella vesisateessakin ratsastamiseen, vaikka sokerista tehty olenkin. Ei tuo vesi nyt kauheasti ratsastamista loppujen lopuksi haitannut, joten mitä pienistä.

Nyt sitten itse tuntipostaukseen. Eiliselle tunnilla sain ratsukseni Bukasin, joka oli itselleni kokonaan uusi tuttavuus enkä oikeastaan tiennyt ponista etukäteen muuta kuin sen, että ruuna osasi olla erittäin laiska ja yhteistyökyvytön, mikäli sille päälle sattuu. Meitä piti alunperin olla vain viisi, mutta loppujen lopuks tunnilla oli yhdeksän ratsukkoa, tämän takia kenttäkin jaettiin puoliksi. Tiimiläiset omalle puolelle ja tuntilaiset toiselle. Kyllä tuokin tila riitti viidelle ratsukolle, mutta olisin kuitenkin halunnut saada enemmän tilaa tämän ponin kanssa työskentelemiseen, koska tuntui siltä, kuin Bukasin kanssa olisi jatkuvasti tila loppunut kesken.

 

Aloitettiin tunti työskentelemällä tuttuun tapaan ihan käynnissä. Bukas oli alussa todella jäykkä eikä tahtonut oikein millään taipua taikka asettua oikeaan kierrokseen. Tässä vaikeammassa kierroksessa poni lähti asettumaan ulospäin ja itselläni oli heti alussa ongelmia taivutuksen sekä asetuksen kanssa tästä johtuen. Bukas yritti myös kaikin keinoin oikoa kulmissa, joten jouduin tekemään alussa todella paljon töitä pelkästään sen eteen, että sain ponin kunnolla kulmiin sekä asettumaan sisälle. Tein paljon keskikokoisia voltteja, jotta poni alkaisi taipumaan kyljistään paremmin eikä vain kaulastaan. Itse olin käsieni kanssa hieman hukassa enkä oikein saanut tasaista tuntumaa ponin suuhun, joka vaikutti erittäin paljon siihen, miten päin poni kulki.

Kevyessä ravissa alkuverryttelyä tehdessäni totesin olevani aivan hukassa vieraan ponin selässä, joka eroaa kaikin mahdollisin tavoin Kartsusta sekä niistä muutamasta muusta Lähdepellon ponista, joilla olen tähän asti ehtinyt menemään. Pelkästään keventäminen Bukasin selässä tuntui jotenkin hassulta enkä osannut ratsastaa koko askellajia, koska oman istuntani kanssa oli niin paljon hakemista. Tyydyin siis alkuverryttelyn aikana keskittymään enemmän omaan istuntaani sekä ratsastukseeni, koska siitä kaikki ongelmat kuitenkin saavat alkunsa. Uusiin poneihin kestää aina tottua, mutta Bukasin liikkeisiin sekä itse poniin tottui yllättävän nopeasti eikä se ravikaan tuntunut enää niin ihmeelliseltä muutaman kierroksen jälkeen, vaikka alussa olinkin ihan totaalisesti hukassa.

Alkuverryttelyn jälkeen annettiin ponien kävellä hetki vapain ohjin, jonka jälkeen lähdimme tekemään ympyräkahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kohdassa viisi ihmistä ja puolikas kenttä alkoi tuntua jo ahtaalta, koska halusin ratsastaa Bukasia reippaammin eteenpäin, sillä poni oli koko alkutunnin ollut hieman hidas pohkeelle ja välillä roikkunut myös siellä pohkeen takana. Muut ponit kuitenkin menivät sen verran hitaasti, että sain olla kokoajan hidastamassa ratsuni kulkua tai kääntelemässä pois muiden ponien takaa. Koska oma huomioni oli kiinnittynyt enemmän siihen, mitä ympärillä tapahtui, en pystynyt keskittymään sataprosenttisesti itse ratsastamiseen, joka myös näkyi lähinnä ponin epätasaisuudesta. Saatin me Bukasin kanssa myös muutama todella hyvä ja rento pätkä alle, joista olen näin jälkeenpäin ihan super tyytyväinen.

Näiden ympyräkahdeksikkojen jälkeen päästiin siirtymään laukkatehtävän pariin, joka ei oikein sujunut ainakaan multa ja Bukasilta. Ponilla oli hieman huono tasapaino ja laukka oli kuulemma ponille vaikea askellaji, jonka takia normaalia pienempi ympyrä tarjosi aivan liian vähän tilaa laukata. Tilanpuutteen takia Sanna totesikin, että laukat olisi parasta tehdä vuorotellen niin, että jonon ensimmäinen laukkaa aina jonon päähän, jolloin jokainen sai vuorollaan laukata. Ensimmäisellä nostokerralla Bukas koitti kaikin keinon olla nostamatta laukkaa, poni yritti kiemurrella pois nostosta, mutta kyllä se laukka muutaman yrityksen jälkeen nousi. Valitettavasti tilaa oli edelleen liian vähän kunnon laukkatyöskentelyyn, jonka takia melkein jokaisesta laukkapätkästä jäi itselleni hieman huono maku suuhun, koska olisin halunnut rauhassa työstää laukkaa niin, että poni olisi rehellisesti kantanut itsensä myös laukassa sekä liikkunut takaa eteen. Tämä Bukasin nimittäminen sirkusponiksi johtuu muuten juuri näistä ponin jatkuvista uusista tempauksista sekä tavoista välttää itse työntekoa.

Tehtiin laukannostoja hyvä tovi ja loppua kohden Bukas alkoi tosissaan nostamaan sitä laukkaa. Alussa nostot olivat enemmänkin ajonostoja, joissa poni kiihdytti ensin ravissa tuhatta eteenpäin ennen itse laukkaan siirtymistä. Viimeiset nostot olivat kuitenkin todella mallikkaita ja vahvoja, joissa nosto tuli rehellisesti takaa. Nämä on näitä pieniä onnistumisia, jolloin voi itse olla ylpeä ratsustaan, vaikka ei kyseistä ponia tai hevosta edes kunnolla tuntisi. Tässä viimeisen kahden viikon aikana olen joka tunti ratsastanut eri hevosta tai ponia, joka tuntuu itseasiassa erittäin oudolta, sillä Luvialla olin aina mennyt Kartsulla, paitsi silloin, kun halusin välttämättä vaihteluksi mennä muutamalla muullakin. Mutta pointtihan oli se, että tällainen vaihtelu on kyllä hyvästä ja itse ainakin tykkään mennä paljon erilaisilla hevosilla sekä poneilla, vaikka kaikki eivät olisikaan ihan oman tyylisiä. Jokaiselta ratsulta kuitenkin oppii jotain uutta oli se sitten maailman laiskin urankiertäjä tai kuumahko tamma, joka ärsyyntyy kaikesta....

Tällainen tuntipostaus tänään! Seuraava tiimitunti olisi sitten ensi viikon maanantaina ja yritän saada kaverini kuvaamaan tuntia kunnollisella järkkärillä, jotta saisin tännekin aina silloin tällöin hyvälaatuisiakin kuvia. Äitini onneksi suostuu aina tuntejani kuvaamaan, jonka ansiosta saan tänne edes jotain materiaalia tekstien lisäksi. Ja tuosta videosta sen verran, että koska olen harvinaisen pihi enkä ole vielä saanut aikaiseksi Filmoraa ostaa, ohjelma lätkäisee videoiden päälle tuollaisen kivan vesileiman, jolle en tosiaankaan mitään voi... Editoisin varmaan muuten ihan Youtuben omalla editorilla, mutta jostain syystä se on ollut niin laginen ja takkuilut minkä ehtii, jonka takia en ole aikaani uhrannut sen kanssa tappelemiseen. :D

Postaushaaste: Jatka lausetta

Moi! Päätin nyt pitkästä aikaa tehdä taas yhden jalustin.netin postaushaasteen. Tällä kertaa vuorossa on jatka lausetta -haaste ja voin sanoa, että kun tällaisiin tullaan, en ole ihan sieltä luovimmasta päästä. Noh, katsotaan mitä tästä nyt sitten tulee!

Lempi askellajini on tasainen sekä elastinen ravi, jossa on kaikkein parasta lähteä työstämään hevosta.

Lähestyessäni estettä suljen silmäni ja huikkaan valmentajalle, että este on pienille aivoilleni aivan liian suuri esteen korkeudesta riippumatta.

Tallilla pelkään hämähäkkejä. Kaikkihan niitä pelkää...

Hevosmaailmassa en ymmärrä sitä, miksi säästöni loistavat poissaolollaan aina hevosostosten jälkeen.

Unelmien hevonen olisi sellainen, johon voisi luottaa ja, jonka kanssa voisi puuhailla melkein mitä vain.

En pidä hevosista, jotka eivät liiku omalla moottorilla vaan tarvitsevat ratsastajan viidenneksi jalaksi.

Hevosenhoitaja on ammatti, johon en missään nimessä halua kouluttautua.

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla ja minulla on tunti kentällä valitan hyvän tovin sitä, että olen sokerista tehty, jonka jälkeen lampsin masentuneena kentälle ja yritän henkisesti selvitä tunnista.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa periksiantamattomuuteni sekä pitkäjänteisyyteni, jos joku ei ensimmäisellä kerralla onnistu, en lannistu vaan jatkan yrittämistä kerrasta sekä tunnista toiseen, ajatellen, että jonain päivänä vielä onnistun.

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin käyn tarkistamassa, että hevosilla on kaikki hyvin runsaiden kirosanojen sekä manauksien vana minua talliin seuraten.

Ratsastusleirit kuuluu niiden asioiden luettelooni, joihin en enää koskaan ole menossa mukaan.

Leikkituntien idea on aina ollut mulle epäselvä. Explain!

Maastoilu on parhaimmillaan, kun pääsee yksin maastoon luottohevosen kanssa, jonka kanssa voi aina halutessaan päästellä niin lujaa kuin suinkin pystyy.

Aina, kun putoan jään istumaan maahan ja odottamaan, että joku saa ratsuni kiinni. Fair enough...

Tällaisia tuli muutama yö takaperin väsäiltyä puolenyön jälkeen... Hehhe! Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta. ;D Vielä mainittakoot, että olen tässä pikkuhiljaa muokkailemassa blogin ulkoasua, jonka takia banneri ei sovi ollenkaan muuhun ulkoasuun. Uutta banneria joudun odottamaan vielä muutaman viikon, sillä a) en ole löytänyt vielä bannerintekijää b) uudelta tallilta en ole vielä saanut tarpeeksi hyviä kuvia bannerin tekoa varten. Mutta te, jotka osaatte tehdä bannereita ja haluaisitte sellaisen minulle tehdä, ilmoittautukaa ihmeessä kommenteissa!

Ensimmäinen tunti uudella tallilla

Moi! Tänään olisi vuorossa postaus ensimmäisestä tunnistani Lähdepellon Ratsastuskoululla, joka oli viikko sitten maanantaina. Ratsukseni sain suomenhevosruunan Sampan, jota olin itseasiassa toivonut tuntia varatessani, koska hevonen oli vaikuttanut omaan silmään todella mukavalta ja olihan mun tietenkin pakko päästä sitä kokeilemaan. Tallille menin noin puoli tuntia ennen oman tuntini alkua, jotta ehtisin laittamaan ratsuni kuntoon, mikäli tarve vaatisi. Olin päivän ensimmäisellä tunnilla, joten sain laittaa hevosen itse kuntoon, joka oli vain hyvä asia, koska siinä hevosta kuntoon laittaessa pystyi tutustumaan jo hieman hevoseen sekä sen käytöstapoihin. Samppa osoittautui erittäin kiltiksi yksilöksi hoitaessa, eikä ruuna esittänyt vastaväitteitä edes satulan laitoissa. Rento kaveri selvästikin.

Hevosen laiton lomassa itselläni oli kokoajan sellainen tunne, että tekisin jotain väärin tai vastaava, koska uusi talli kuitenkin, jonka tavat poikkesivat hieman niistä, joihin olin tottunut. Sain kuitenkin tallin pitäjältä sekä muilta tuntilaisilta neuvoja sekä tietoja tallin tavoista ja muuta sellaista, joka helpotti huomattavasti. Eikä tämän tallin tavat loppujen lopuksi paljoakaan eronneet vanhan tallini tavoista. Uutena asiana itselleni tuli kuulokkeen, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, käyttö. Luvialla tuli totuttua siihen, että opettaja/valmentaja huutaa ohjeita kentänlaidasta ja kokoajan saa olla korva tarkkana kuuntelemassa, ettei vain mene mikään opetus tai ohje ohi korvien. Kätevähän tuo oli, vaikka olin kokoajan korjaamassa kuulokkeen asentoa, koska olin sen ilmeisesti laittanut jotenkin väärin.

Aloitettiin tunti työskentelemällä jonkun aikaa käynnissä tehden voltteja sekä ympyröitä. Samppa oli jo alussa todella kuuliainen ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Tein paljon voltteja, joilla aloin pikkuhiljaa siirtämään Sampan etuosaa volttiuran sisäpuolelle avotaivutusmaisesti. Kartsun kanssa olin jo tottunut siihen, että tämänkaltaisetkin suhteellisen yksinkertaiset tehtävät tuottivat ongelmia, jonka takia olinkin jollain tavalla yllättynyt siinä kohdassa, kun Samppa teki näitä kuuliaisesti ilman sen suurempia vastaväitteitä. Käynnissä työskentely sujui muutenkin hyvin, vaikka välillä unohdinkin itse ratsastamisen, jonka seurauksena ruuna tipahti lavoilleen ja valui hieman kuolaimen alle. Sitä saikin korjailla vähän väliä, mutta Sampan alkaessa vertyä, ruuna myös alkoi kantamaan itsensä paremmin ja liikkumaan omalla moottorillaan.

Käynnissä työskentelyn jälkeen siirryttiin kaikki kevyeeseen raviin ja tehtiin vielä molempiin suuntiin voltteja sekä ympyröitä. Tässä kohtaa sai aloittaa avutaivutuksien tekemisen aina pitkillä sivuilla. Ensimmäisillä kerroilla, kun lähdin Samppaa taivutukseen pyytämään, kallistuin itse liikaa sisälle, jonka takia Samppakin lähti suoristumaan liikaa. Sanna muutaman kerran huomautti omasta vinoudestani ja kyllähän siinä selvän eron huomasi taivutuksessa silloin, kun muistin itse istua suorana, katsoa eteenpäin sekä vielä ylläpitää taivutusta koko pitkän sivun ajan. Sampassa yksi miinuspuoli oli se, että ruuna oli erittäin tahmea, eikä sen takia oikein mun tyylinen hevonen, koska itselläni ei vain kärsivällisyys taikka taidot riitä tahmeiden hevosten ratsastamiseen, koska se menee aina siihen, että jään kantapäillä kaivamaan hevosen kylkiä tai jatkuvasti antamaan pohjeapuja tavoitteenani saada hevonen liikkumaan paremmin eteenpäin. Mutta tekemällä oppii, eikös se niin mene.

Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme kaikki harjoitusraviin, jossa sai työstää hevosta oman maun mukaan. Itse lähdin hakemaan nopeampaa hevosta tekemällä siirtymisiä keskiravista harjoitusraviin ja toisinpäin. Näiden avulla sain Sampan paremmin pohkeen eteen ja kyllähän se harjoitusravikin alkoi suhteellisen luontevasti sujumaan, kunhan ensin sai pohkeet hyvin läpi. Tein aina välillä siirtymisiä käyntiin sekä voltteja ja ympyröitä aina mahdollisuuksien mukaan.

Meitä oli tunnilla sen verran monta, että parhaaksi vaihtoehdoksi nähtiin se, että jokainen laukkaisi yksitellen muiden työskennellessä harjoitusravissa tai käynnissä. Kun sitten tuli meidän vuoro laukata, ei tulos ollut yhtään niin mahtava, kuin olisin toivonut. Samppa ei liikkunut ollenkaan eteenpäin ja pelkästään laukan nostaminen tuotti itselleni runsaasti ongelmia. Muutaman yrityksen jälkeen laukka kyllä nousi, mutta se oli sitten taas täysin eri asia, että onnistuinko ylläpitämään laukan vai en. No en onnistunut. Muutaman laukka-askeleen jälkeen Samppa päätti siirtyä raviin, jonka jälkeen olikin uusi nosto edessä. Tätä kesti jonkin aikaa ennen kuin sain ratsastettua sellaisen laukan, jolla selvisimme Sampan kanssa yhden kierroksen kentän ympäri. Itse en ollut tyytyväinen tuohonkaan laukkaan, mutta minkäs sille nyt jälkeenpäin mahtaa.

Laukkaamisen jälkeen tehtiin vielä loppuverryttely kevyessä ravissa, jonka jälkeen oli jo loppukäyntien aika. Jälkeenpäin tunnista jäi suhteellisen hyvä fiilis, vaikka nuo epäonnistuneet laukat jäivätkin itseäni kaivertamaan. Samppa oli kuitenkin erittäin kiva ja tasainen ratsu, jolla oli kiva mennä, vaikka en loppujen lopuksi tykännytkään ruunasta ihan niin paljoa kuin olisin halunnut.

Tämän tunnin lisäksi kävin myös viime viikon perjantaina ensimmäistä kertaa kokeilemassa tallin tiimitunnilla. Ratsukseni olin saanut eestinhevosruunan Artun, joka nousi saman tien yhdeksi lempihevosistani. Nyt edessäni on vielä muutaman hevosen ja ponin testailua ennen kuin lähden valitsemaan itselleni nimikkoponia/hevosta yhdessä tallin omistajan kanssa. Mulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että aloitan treenaamisen Artulla, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Lähdepellolla on kuitenkin muutama muukin poni, jotka ovat kiinnittäneet huomioni aiemmin lähinnä kilpailuissa. Nättejä koulupainotteisia poneja, joista saisi kyllä todella paljon irti ja molemmista saisi varmasti oikein mallikkaan kisakaverin. Palailen kuitenkin tarkemmin tähän asiaan, kunhan olen kyseisiä poneja kokeillut ja päätökseni tehnyt. :)

Postauksessa kännykällä otettuja kuvia. Eihän nämä loppujen lopuksi ihan huonoimmasta päästä laadun suhteen ole, mutta eivät kyllä ole lähelläkään järjestelmäkameralaatua. Lähiaikoina saan kuitenkin kuvaajan mukaan tallille, joten luvassa parempiakin kuvia. Tämän viikon perjantain tunnista koitan myös saada jonkinlaisen videokoosteen.

Vielä loppuun kuva tästä sydämenvalloittajasta, Artusta!

Uusia tuulia

Moi! Tänään päädyin taas tänne blogin puolelle kirjoittelemaan kuulumisistani, vaikka tällä kertaa en mukanani tuokaan ihan niin hyviä uutisia. Pari viikkoa sitten mun ja Kartsun kolme ja puoli vuotta kestänyt yhteinen taival tuli päätökseen. Olin jo kesäkuun alussa päättänyt eräistä nimeltä mainitsemattomista syistä lopettaa Luvialla käymisen, mutta oman päätökseni jälkeen sain kuulla myös tallin lopettamisesta. Joten lähdetään Kartsun kanssa nyt molemmat kohti uusia seikkailuja ja uusia tuttavuuksia. Aluksi kävi mielessä, että oltaisiin Kartsu meille ostettu, mutta se ajatus ei pitkälle päässyt. Harmittaa toisaalta tuo vanhan tallin lopettaminenkin, koska ikävä tulee sitä vanhaa talliporukkaa, vaikka edelleen yhteyttä pidetäänkin ja nähdään silloin tällöin, ei se siltin ole enää sama asia. Haluankin vielä erikseen kiittää aivan ihanaa talliporukkaa sekä kullanarvoista valmentajaa, joka jaksoi meitä valmentaa viikosta toiseen, vaikka meidän touhut taisi aina silloin tällöin ärsyttää vähän liikaakin. <3

Tämän jälkeen olin täysin sitä mieltä, että edessä olisi kokonaan harrastuksen vaihto ratsastuksesta crossfittiin, mutta löysin itseni jo parin viikon jälkeen uusien mahdollisuuksien luota. Nimittäin Lähdepellon Ratsastuskoululta, jossa olen käynyt nyt muutamalla tunnilla. Mulle tarjoitui mahdollisuus päästä mukaan tallin tiimitunneille, joilla siis treenataan tulevia kisoje varten. Miltein saman kuvion mukaan siis jatkan kuin Luviallakin, mutta nyt vain eri talli, hevoset sekä opettaja. Vielä en itselleni ole nimikkohevosta löytänyt ja edessä onkin vielä muutaman hevosen sekä ponin testailua ennen lopullista päätöstä. Tunnit ovat siis aina maanantaisin ja perjantaisin.

Vielä mainittakoot etten edellenkään kunnollista järjestelmäkameraa omista, joten tulen postauksia kuvittamaan ja elävöittämään kännykällä sekä tuolla vanhalla Olympoksen pokkarilla otetuilla kuvilla sekä videoilla. Satunnaisesti tulen niitä parempilaatuisiakin kuvia saamaan, mutta jouluun saakka joudun odottamaan kameran hankintaa, joten nyt mennään sillä mitä on. Pahoitteluni siitä!

Tämä postaus toimii nyt pienenä infopostauksena siitä, mitä on tapahtunu ja mitä tulee tapahtumaan. Kirjoitan tässä varmaan vielä pidemmän postauksen mun ja Kartsun yhteisestä taipaleesta ja sen sellaista, myös Kartsun varusteita laitan varmaan tätä kautta myyntiin jossain kohdassa. Ensimmäisestä tunnistani Lähdepellolla myös tulossa piakkoin postausta. Muihinkin muutoksiin tämän blogin puolella kannattaa varautua! Olen näillä näkymin muuttamassa blogin nimen, poistamassa vanhat postaukset sekä muokkaamassa muutenkin blogin sisältöä ja sen sellaista. Mutta näihin tunnelmiin jätän tämän lyhykäisen postaukseni ja toivotan kaikille hyvää loppuviikkoa!

HUOM! Jos joku tietää, miten jalustin.netissä saa blogin esittelytekstin muutettua, otan apua mielelläni vastaan, sillä vanha esittelyteksti ei oikein ole enää sopiva.

Venla