Iso kiltti jättiläinen

Moi! Haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä teitä kaikkia lukijoita, sillä tänään meni 100 lukijaa rikki! Kiitos todella paljon kaikille, jotka postauksiani lukevat. Bloggaaminen on itselleni paljon mielekkäämpää, kun huomaa, että jotkut ovat oikeasti kiinnostuneita heppailuistani sekä haluavat viikosta toiseen lukea, mitä olen touhuillut. Kiitoksena teille, ajattelin pistää pienen arvonnan pystyyn. Teillä on muutama päivä aikaa ehdottaa arvonnan palkintoa, joten kommentteja tulemaan!

Nyt itse aiheeseen eli tämän päiväiseen tuntiin, joka ei todellakaan mennyt hyvin miltään osalta. Menin tallin isoimmalla? hevosella Ladylla,  joka tuntui jopa liian isolta itselleni. Olen tottunut ratsastamaan pienempiä hevosia, jonka takia Lady tuntui vain liian isolta ja vaikealta ratsastaa eikä koko tunnista tullut yhtään mitään. Jos menee penkin alle tunti, en yleensä jää asiaa mitenkään kaunistelemaan, vaikka nyt mieli tekisikin. Noh eiköhän käydä ihan koko tunti läpi ja pureta hiukan näitä epäonnistumisia... Lyhyt kooste tunnista löytyy postauksen lopusta.

 

Tunti aloitettiin jälleen käynnissä, mutta tänään Sanna halusi, että tekisimme itsenäisen verryttelyn kisaverryttelyn tyylisesti. Alussa Lady oli todella nihkeä ja otinkin raidan mukaan, jotta saisin tamman nopeammaksi jalalle. Raipan jätin pois alkuverryttelyn jälkeen, kun Lady alkoi vertymään sekä käyttämään omaa moottoriaan. Tein alussa paljon isoja voltteja käynnissä ja yritin totutella tamman isoon käytiin, jota oli jo pelkästään suhteellisen vaikea ratsastaa, ainakin itse olin ihan hukassa tunnin alusta lähtien. Mulla on noi kädet ollut aina iso ongelma, ja saatan välillä jäädä hevosen suuhun kiinni tai nyppäistä ohjasta aivan väärään aikaan yms. Ladyn kanssa piti pitää käsi paikallaan, mutta silti säilyttä vahva tuntuma suuhun. Onnistuinko tässä? En.... Käynnissä jotenkin, mutta ravi oli sitten jo aivan eri asia. Tein alkuverryttelyssä kevyessä ravissa myös noita isompia voltteja. Tamman ravi oli isoa, joten keskityin kokoajan omaan istuntaani, jonka takia se ratsastaminen hieman unohtui.

Alkuverryttelyn jälkeen annoimme hevosten kävellä hetken pitkillä ohjilla, jonka jälkeen otimme laukkaa. Tänään laukat tehtiin niin, että jokainen laukkasi vuorollaan kentän ympäri molempiin suuntiin muiden työskennellessä keskellä käynnissä. Jännitin Ladyn kanssa laukkaamista aluksi todella paljon, koska en ollut pitkään pitkään aikaan mennyt yhtä isolla hevosella ja muutenkin mulla oli vaikeuksia jo ravinkin kanssa, jonka takia pelkäsinkin sitä, kuinka huonosti laukat sujuisivat. Loppujen lopuksi laukat eivät menneet ihan niin huonosti kuin olin kuvitellut, mutta eivät ne silti hyvin menneet. Laukka oli isoa enkä osannut istua liikettä kunnolla, jonka takia en myöskään pystynyt työstämään peräänantoa laukassa sitten ollenkaan. Laukat kuitenkin pyöri molempiin suuntiin, joka oli ihan positiivinen juttu...

Ja ratsastaja kuvitteli ennen tuntia, että osais ratsastaa... Kröhöm

Kun jokainen oli tehnyt, vuorossa oli vielä toinen samantyylinen tehtävä, jota suorittaessani alkoi usko omaan ratsastukseen loppua melkein totaalisesti ja mielessä kävikin se, että poistuisin vaan tunnilta ja veisin hevosen talliin. Tehtävänä oli siis tehdä nopeita siirtymisiä ravista laukkaan ja toisinpäin. Ensimmäinen ongelma tuli esiin heti aloittaessani tehtävää, sillä Lady ravasi pää pilvissä enkä pystynyt itse istumaan tamman ravia ollenkaan. Työstin hetken ravissa pienemmällä voltilla, jonka aikana Sanna neuvoi yksityiskohtaisemmin, miten Ladyn saisi ratsastettua edestä alas. Koko ajan ongelmanahan oli lähinnä se, etten osannut ratsastaa tammaa peräänantoon sitten ollenkaan. 

Muutaman ravivoltin jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan jo hieman paremmin, jonka jälkeen jatkettiin itse laukkatehtävää. Joka sujui tällä kertaa jopa siedettävästi. Lady oli nopea pidätteelle ja otti nopeasti laukan alas raviin ja nyt nostotkin sujui paremmin. Laukkaankin saatiin viimeisten laukkapätkien aikana jotain rytmiä ja Lady alkoi kantaakin itseään jo paremmin.

Tällaiset tunnit horjuttavat kyllä aina omaa itsetuntoani sekä muutenkin alan pitää itseäni todella helposti aivan toivottomana ratsastajana, etten osaisi yhtään mitään. Kaksi epäonnistunutta tuntia putkeen onkin sitten taas jo aivan eri asia. Pitäisi minunkin pystyä vain muistamaan, että pettymykset sekä epäonnistumiset kuuluvat lajiin kuin lajiin ja, että omista virheistään kuuluisi vain ottaa opikseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta eiköhän tämä tästä. 

Tällä hetkellä haluaisin vain palata vanhaan ja tuttuun poniin, Kartsuun, jonka kanssa olisi ollut vielä niin paljon kaikkea edessä, mutta nyt taitaa vain olla aika jättää ne ajat taakse ja jatkaa kohti uutta pää pystyssä epäonnistumisista huolimatta. Yritän tosiaan olla parhaani mukaan kaunistelematta virheitäni täällä blogin puolella, vaikka kuinka tekisikin mieli vain jättää kirjoittamatta näistä huonosti menneistä tunneista. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen eikä tässä lajissa voi olla epäonnistumatta aina silloin tällöin, joten päätin kirjoittaa siltin.

Pieni infopläjäys vielä tähän loppuun. Postauksen kuvat on otettu kännykälläni ja videot Olympuksen pokkarilla, videoiden laatu tuhoutui täysin, kun muokkasin videon Youtuben videoeditorilla, pahoittelen. Oman järjestelmäkameran olen näillä näkymin saamassa vielä alkusyksyn aikana, mutta siihen asti kuvat ovat tämän laatuisia. Muutama kaverini on kuitenkin tulossa kuvaamaan vielä kesäloman aikana, joten muutamia hyvälaatuisiakin kuvia tiedossa. Muistakaa myös käydä linkkailemassa blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen sekä kommenttoikaa tähän postaukseen, minkälaisen palkinnon haluaisitte arvontaan. :)