Mitä blogille tapahtui?

Moi kaikille! Oon huomannut, että näitä mun tekstejä käydään edelleen lukemassa, mikä tuntuu todella uskomattomalta. Tämän takia tunsinkin tarvetta tulla avaamaan vähän sitä, miksi blogi yhtäkkiä vain jäi.

Lopetin ratsastuksen noin 1,5 vuotta sitten, olisiko ollut lokakuu 2016, kun vielä olin yläasteella yhdeksännellä luokalla. Lähdepelto ei vain tuntunut omalta paikalta, ei missään nimessä tallin henkilökunnan vika tai muiden kanssaharrastajien (Iso kiitos vielä Lähdepellon Ratkastuskoulun pitäjällä Sannalle, joka antoi mulle mahdollisuuden jatkaa valmentautumista ne muutamat kuukaudet.). Jotenkin ei laji tuntunut omalta, minkä takia näin parhaaksi lopettaa kokonaan. Mahdollisesti olisin saattanut jatkaa, mikäli täältä Rauman seudulta olisi joku vuokra/puoliylläpito hevonen/poni löytynyt, mutta valitettavasti ei sopivaa silloin tullut vastaan.

NOTE! Jos joku tietää jonkun hevosen tai tallin omistajan, joka kaipaisi satunnaista apua vaikka ihan vain perus hevostenhoidossa, tallihommissa yms niin ottakaa yhteyttä. (tai jos joku vaikka haluaisi ottaa mut mukaan tallille kuvailemaan valmennusta... Oikeestaan ihan mikä vaan hevosiin liittyvä toiminta olisi tervetullutta.) Olisi ihanaa päästä taas pitkästä aikaa ihan vaan touhuamaan jotain hevosten kanssa. Sen verran ikävä tuota lajia edelleen on. <3

Mikäli joku haluaa mua vielä seurailla somessa tai blogipuolella, laitan muutaman linkin tähän alle, josta mut löytää. Viestiä saa aina laittaa minkä tahansa kanavan kautta, mikäli haluaa jutella tai on muuten vain jotain asiaa. Pyrin vastaamaan kaikille!

@: uskalivenla@gmail.com
Blogi: Kirjahyllyn Kätköistä
Twitter: VenlaUskali
Instagram: @venlauskali ja @casodellibros
Goodreads: @casodellibros
Snapchat: venttuuu


Oikein hyvää jatkoa kaikille ihanille lukijoille. Ei oikotietä onneen oli mulle sellainen pieni sivuprojekti, jonka parissa rakastin viettää aikaa ja tuottaa sisältöä teille kaikille. Kiitos, että sain siihen mahdollisuuden. <3